Vaivainen puutarhassa

Puutarha on yhtä vaivainen kun sen emäntäkin. Puutarha ei tarvitse Buranaa, mutta emäntä tarvitsee.
Koko ajan teen, tai siis silloin kun jaksan ja ehdin. Kaivan, istutan, sunnittelen, perustan, huilaan. Silti en ole tyytyväinen. Johtuu siitä, kun en saa niin paljon aikaiseksi kun haluaisin . Tunne on samanlainen kun käsitöitä tehdessä. Silloin en vaan tarvitse Buranaa;-) .

Etupihan aitarinnettä kun siivoilin rikkauohoista, kaivoin kiviä, siinä sain selkäni kipeäksi.  Se homma on pahasti kesken, varmaan parisenkymmentä metriä jäljellä, ei hyvä. Postilaatikon takana näkyy pätkä siivoamatonta rinnettä.

Rinne jäi senkin takia kesken, kun oli ihan pakko saada kukkien siemeniä maahan ja paprikat lavoihin. Saas nähdä mitä niistä tulee. Toisessa on suippopaprikaa ja toisessa jotain tavallista, sekä lisäksi valkosipulia (liian myöhään), sekä ihan kokeeksi vain yksi lehtikaalin taimi.
Eilistä paistoa Johannan blogista sain vinkin Lidlin istutuskaaresta, muovitunnelista, mikähän sen oikea nimi nyt onkaan.
Eilistä paistoa

Ensin haimme yhden paketin, josta saimme/saamme muovit ja kaaret kahteen lavaan. Tänään isäntä haki pyynnöstäni vielä toisen. Saapi nähdä onko aamulla kaaret ja muovit takapihan metsässä senverran kova tuuli tuivertaa tänään.
Laitoin vanhat puutarhatuolit vähän niinkuin esteeksi, niin kuin ne nyt mitään auttaisi. Tuolit on muutenkin näkösuojana. Tässä kohdin ei ole lavakehikkoa, vaan jotain ihan muuta ja sen päällä ruukkuja. Mitä se "jotain muuta" on, kehtaanko edes kertoa. Siinä on nurmikolla kumollaan meidän entinen vessan lavuarin alakaappi sivukomeroineen. Niin kuin pöytänä ja siinä päällä paprikoita purkeissa. Toiset paprikat on sitten oikein lavassa kunnolla multaan upotettuina. Niitä taimia kun tuli tänä vuonna niin paljon. 

Eilistä paistoa Johannalla on mahtavat kasvilavat. Siinä tavoitetta. Mutta jos nyt noilla ja normaalilla entisellä kasvimaalla mentäisiin tämä kesä. Innostusta olisi, mutta selkäparka ei nyt kestä. 

Nyt siirryttiin ihan eri paikkaan. Näkymä keltaisen aitan ikkunasta ulos. 

Keltaisen aitan koko lattia pitää peittää matoilla. Ensin laitoin alle anopin vanhat matot, sitten päälle omat matot. Kirjava matto vuodelta 1971, ihka eka oma tekemä mattokin löysi paikkansa.

Viime viikonloppu siis meni Kanta-Hämeessä appivanhempien mökillä, jossa he itse eivät jaksa enää käydä. Joskus heitä viedään päiväkäynnille. Siivosimme mökin talven jäljiltä,  sekä yhden aitan, jossa tykkäämme olla ja yöpyä. Sitä sanotaan keltaiseksi aitaksi. Toiset isännän sisaruksista voi olla sitten päämökissä.

Mökissä, aitassa tai saunan eteisessä voi tiskata, mutta minä tykkään tiskata ulkona jos vaan sää sallii.

Ja sitten taas omaan pihaan.
Viime syksynä laitoin omaan pihaan lisää kivikkokasveja, Lidlistä muuten.
Jos tulee ensi syksynä taas myyntiin, niin haemme lisää.

Olen aina halunnut vaaleanpunaisen kerratun Pionin, nyt löysin sen ihan sattumalta oman kylän Rautia tavaratalon puutarhaosastolta. Meillä on kolme pionia jo ennestään, vanhoja pienehköjä, eikä mitenkään kerrottuja, mutta rakkaita, koska niissä on muisto niin anoppilan entisestä omakotitalosta, sekä tuosta Kanta-Hämeessä olevasta mökistä.

Valkoherukka kukkii runsaasti. Kiitos "hevonp" kauppias. Ensi kerralla meille useampi säkki, kiitos. 

Olisiko Paula SatunNainen tässä samanlainen Ruusujuuri kun pihassasi?
satunnainenblogi.blogspot.fi 
Meillä takapihalla katoksen varjossa, ison kiven kyljessä huonolla hoidolla ollut samanlainen, tai ainakin samantapainen. Meillä se ei kyllä nyt  kuki. Syksyllä kyllä siirrän sen aurinkoiseen paikkaan. En uskalla kopsata tähän kuvaa. Käykää itse katsomassa Paulan sivuilta.

Eilen olin pihalla reilut 5 tuntia vain urheilupanta päässä ja aurinkovoidekin unohtui. Tänään aamulla ruusufinni sitten kukoistikin komeudessaan. Eli kasvoja pitää suojata niin aurinkovoiteella kun hatullakin. Omat lippikset jäi mökin aittaan, joten kaivelin isännän lippisjemmoja. Mainoslippis, jonka olen joskus tuonut hänelle työpaikaltani. Hän ei ole koskaan sitä pitänyt ja heti alkoi kiinnostamaan kun minä sen päähäni laitoin.

Ihanat tulppaanit, matalat, Tulipa 'Plasir', tykkään, ihailen niitä keittiön ikkunasta.

Huomenna sataa, helpotus pihahommista,  meillä ehkä kirppistelyä.
Viettäkää oikein mukava viikonloppu, minä ainakin teen niin.

Puuhaa riittää

Hei vaan!
Aika on mennyt jokapäiväisten asioiden lisäksi omassa pihassa. Nyt kyllä pitäisi miettiä rauhallisesti, eikä alkaa kaivaan maata sieltä tuolta täältä, niinkuin minä tapaan tehdä. Tulee sama tunne kun käsitöissä, keskeneräistä löytyy.
Hyvää kuntoliikuntaa pihahommat on, sen tuntee vartalossaan.

Tässä viimeisin keskeneräinen "kaivaukseni". Kuva on  aika huono, kävin kännykällä kuvaamassa. En viitsinyt kaivuuta kovasti naapurin ikkunan alla kuvata. Kaikki kun on ihan alkutekijöissä vielä.

Kysymyksessä on tontin reunassa oleva koko tontin mittainen rinne, joka on monen monta vuotta ollut perkaamatta. Rinteessä kasvaa kolmea erilaista kivikkokasvia. 
Aloin niitä irroittelemaan ja siivoamaan alustoja rikkaruohoista ihan vain samalla kun odottelin tytärtä joka toi meille peräkärryllä hevosen lantaa. Olivat sitä saaneet reilusti yli oman tarpeen naapuristaan. 

No siinä odotellessa minulla meni taas vähän lapasesta. Aloin kaivamaan isoa kiveä esille jne. Sitten sainkin idean, että teen siihen kivipuron alkaen kauempana  taustalla olevalta katajalta. Puro olisi tosin ilman vettä, semmoinen koristepuro vain, havuja ympärillä. Tänään sitä olisi pitänyt jatkaa, mutta muutaman päivän puuhastelu tuntuu mukavasti vartalossa, niin pidin puutarhatöistä vapaapäivän.

Olen yksin kotona tämän viikonlopun. Isäntä on harrastusporukkansa kanssa Outokummussa retkellä. En ole käynyt edes roskiksella, niin olen viihtynyt itseni seurassa. Olen kaikille kolmelle lapsellekin ilmoittanut hyvissä ajoin, että tämä äiti ei vietä äitienpäivää ja meille ei saa tulla. Tyttären tyttäristä yksi ihmetteli, että miksi mummulle ei saa mennä. No kun mummu ei nyt laita mitään. Polkaisee vain juhlimaan omalle äidilleen.

Omalle äidille on lahjakortti ja huivi tuliaisena etelänmatkaltamme. Teinkin sitten pussukan kierrätysmateriaalista, johon voin sen kirjeen ja huivin laittaa.

Äidilläni ei ole ihan varmasti koskaan farkkuja ollut , että siinä mielessä vähän hassu kankaan valinta pussukkaan. Mutta tässä pussukassa onkin jujuna vuori.
Se on äidin entisestä essusta jostain -60 luvulta.

Samalla kun etsin kangasta pussukkaan, niin löysin turkoosi-valkoisen kankaan, josta äidillä oli mekko joskus noin 50v sitten. 
Siitä oli tehty pieneen nukensänkyyn patja. Purin sen ja pesin kankaan uutta käyttöä varten. 

Näiden tarinoiden myötä toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja äideille äitienpäivää!

Toukokuun juttuja

Hei taas pitkästä aikaa! 

Vappu tuli ja vappu meni. Simaa ja munkkeja tuli tehtyä pitkästä aikaa. Siman tein  Kotona Annin kanssa vihjeen mukaan. Eli muuten normaali ohje fariinipussin kyljestä, mutta sitruunoita yhteensä 5kpl. Tykkäsin, teen toistekin samalla ohjeella, kiitos vain Anni.

Munkkeja olisin syönyt vaikka koko kasan. Täytyi oikein nappasta itseäni sormille, nyt Ritva lopetat.

Ketä nyt vappujutut enää kiinnostaa. No kerron lisää kuitenkin. Päivä munkinpaiston jälkeen kuluikin ihan omalla pihalla.

Isäntä osti Tuijan ja Sypressin Lidlin myynnistä. Kotona vasta huomasi, että nehän on eri merkkisiä. No laitoin kuitenkin tuohon ryhmään. Ja liian tiheään isännän mielestä, omasta mielestäni en, kun en halua väliin rikkaruohoja. No myönnettäkööt, ehkä tuli vähän liian tiheään, mutta siirretään parin vuoden päästä jos siltä näyttää. Minähän tykkään kaivaa kuoppia ja kiviä, öö...

Kesän tavoite on, että kaivan koko kesän Vuorikaunokkeja pois. En anna yhdenkään enää kasvaa meidän pihassa. Olen joskus aikanaan tuonut pari tainta meidän takapihan (kaupungin) metsästä. Ihaillut kaunista sinistä kukaa. Varmaan metsään kasvanut, kun joku vienyt puutarhajätteitä tms.

Tässä Vuorikaunokki. Kuva lainattu netistä. Kaunis se on, mutta leviää mahdottomasti, juuret muistuttavat hieman porkkanoita ja jos yksikin pala jää, niin uutta pukkaa. Eli ei meille, kiitos.

Tämmöinen möhkäle löytyi omasta pihasta. Jotkut noita vielä oikein etsimällä etsii metsäpolkujen reunoilta, minä en. Miksi pihassamme ei kasva kanttarelleja, niinkuin tyttären pihassa.

Se miksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan olen kuntoillut puutarhassa. Olo on ollut joka kerta, kuin olisi kuntosalilla käynyt. Kiviä olen ja olemme pyöritelleet. Vieläkään tuo pihan pohjoisin nurkka ei ole valmis, puuhastelu jatkuu. Kiviä pitää laittaa lisää. Tuo kulma oli aivan luonnon tilassa, siitä revin (vähän sydäntä särki) mustikan ja puolukan varvut pois ja  pari pientä pihlajaa.

Vielä vähän vaiheessa mitä siihen tulee. Kivikkokasveja ja juhannusruusua olen ajatellut.

Tänään on juhlapäivä. Isäni rintamaveteraani, muurari Timon syntymästä tulee 90 vuotta. Hän nukkui v.2008 pois. Haudalla on kauniit orvokit, ruusut ja kynttilät.

Tässä isä vuonna 1950 Vanajanlinnan pihalla. Kertoi, että olivat muurereiden retkellä äidin kanssa.
Noista isän leveälahkeisista housuista tein itselleni ensimmäiset housut 14 vuotiaana. Muistan kun halusin opetella housujen tekoa ja miten löysin kyseisen puvun kotini vintiltä. Puku oli, ohutta villakangasta. Eihän ne housut kauan kestänyt polkupyörän satulassa ym kulutuksessa.

Minäkin pääsin kuvaan, tämä otettu talvella 1952-1953, olen puolivuotias.

Tässä isä omimmillaan,  vaikka kuva ei olekaan ihan viimeisiltä vuosilta, kun on otettu omakotitalon pihassa. Omimmillaan tarkoitan tuota kesäliiviä jonka hän arkena mielellään puki päällensä.

Näiden juttujen myötä toivottelen mukavaa keskiviikkoa!