Kello kymmenen teehetki

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti pari päivää sitten leipomuksistaan. Oli muuten hyvän näköinen tiikerikakku, hienossa vuoassa tehty ja herkullisen näköiset sämpylät.

Taisi juuri olla sama päivä, kun minunkin teki mieli leipoa sämpylöitä. Sitten kuitenkin onnistuin hävittämään sen innon johonkin.

Tänään heräsin ärsyttävän aikaisin klo 5, kun herätys oli jo  klo 6, sekin poikkeuksellinen aika. No eihän se mitään, mutta kun lehti ei tullut normaaliin aikaan, niin ensin odottamista ja kun edelleenkään ei lehteä, niin sitten puurolle ja kahville.

Syy aikaiseen herätykseen oli isännän kuskaus yksiin talkoisiin. Sillä tavalla sain auton käyttööni, kun keskiviikkoisin on päiväjumppa. No en kuitenkaan mennyt noilla viiden tunnin yöunilla. Jostain syystä valvoin myös iltayöstä.

Kävin isännän kuskaumatkalla kaupassa, mutta en tajunnut ostaa sämpyläjauhoja. Nyt kun kaapit on siivottu vanhoista jauhoista, niin oli itse sovellettava niistä mitä kaapissa oli.
Oli Myllärin Ciabata leipäaines. Kun luin ohjeen, niin oli kaikkea muuta kuin nopea valmisaines. Ensin sekoitetaan yleiskoneella 10 min, sitten voidellaan laakea uunivuoka, kaadetaan siihen, kohotetaan 1h, kumotaan takaisin leivinpöydälle, leivotaan varovasti taikinaa käsitellen 5-6 leipää. Juu, EI ole minun juttu.
Jauhot käytän johonkin muuhun joskus.

Myllärin luomuruishiutalepakkauksesta löytyi ohje rukiisille teeleiville. Eli hyvin pitkälle mukaeltu aikoinaan lasten tekemistä teeleivistä. No joo, hyviähän ne on lämpöisenä, mutta ei ole sama kun tuoreet sämpylät. Ehkä niitä oikeita sämpylöitä sitten muutaman päivän päästä.

Olihan se klo kymmenen teehetki ihan mukava, lehdetkin oli jo tullut ja pitkästä aikaa teetä, ei kyllä virkistänyt niin kun kahvi. Lämpöä teillekin syksyiseen päivään.