keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Verhot 40v sitten ja nyt

Menimme naimisiin vuonna 1971. Asuimme omakotitalossa, vanhempieni yläkerrassa, meillä oli kiva kaksi huonetta ja keittiö ja hulppean kokoiset vinttikomerot.

Ensimmäiset olohuoneen verhot oli äidiltä, keltaiset. Niillä mentiin 3 vuotta. Sitten ompelin olohuoneeseen vihreät isokuvioiset Finlaysonin verhot. Kangasta on vieläkin vähän jäljellä muistona.

Joku voisi ajatella, miten muistan niin tarkkaan vuosiluvun. No, tuossa kuvassa minulla on itse ompelemani äitiysmekko päällä, odotin esikoista, joka muuten huomenna täyttää 40 vuotta.
Värit vähän haalistuneet. Mirkku-kissakin päässyt kuvaan ja tuo meidän ensimmäinen keltainen sohva.



Tässä ne verhot, joita aiemmin sovittelin vasta remontoituun työhuoneeseen. Ei käynyt sinne, ei ihan tänne keittiöönkään. Sanoin itsekseni ääneen, että "No joo...". Ihan en ole tyytyväinen, mutta näillä mennään tuleva talvi. Tilkkutöihin tms sitten. 

Keittiön verhot on oltava täyspitkät, tai sitten pelkkä yläkappa. Keittiön ja olohuoneen verhot ovat niin lähellä toisiaan, välissä ei ole kun oviaukko, noin puolisen metriä sen takia ne on oltava samanmittaiset. Kesäverhot molemmissa huoneissa sopiikin toisiinsa, nämä ei nyt oikein sovi.


Hamstrasin halpaa puuvillakangasta niin, että sain pöytäliinankin. Sitähän täytyy sitten suojata joko tableteilla tms, ettei tarvitse jatkuvasti pestä. Kokeilin vanhaa liinaakin päälle, sopiihan se jotenkin.


Ikkunalaudalla vanhat tölkit. Ei niiden paikka oikeasti ole ikkunalaudalla, vaan työpöydällä. Mutta nyt osa työpöydistä vielä varattu, kaikki tavarat ei paikoillaan.

Noihin purkkeihin kerään puna- ja keltasipulin kuoret. Kerään niitä kasvisvärjäyksiä varten. Värjään etupäässä villalankoja. Idean noihin purkkeihin olen joskus saanut SatunNaisen blogista, vai olikohan se jo hänen aiemmasta blogista, mutta kuitenkin kopsattu on. Aiemmin keräskn kuoret paperipusseihin, ne oli sitten jossain kaapissa, tuo parempi idea.              


Tähän lopuksi vielä tämänpäiväistä uutta. Nimittäin uusi liesituuletin. Vanha jäi kuvaamatta, mutta voitte kuvitella, se oli vuodelta 1979, silloin oli niitä ruskeita sävyjä keittiössä, meilläkin oli ruskea hella, tiskikone, kylmiö ja liesituuletin ja tummaksi petsatut kaapistot. Liesituulettimen yhteydessä koko talon huippuimurin ohjausyksikkö. Osasinkohan käyttää oikeaa termiä. Kuitenkin, tänään herätty aikaisin, sähkömies tuli klo 7, asensi yksikön paikoilleen, samoin vessan peilikaapin valolaitteen. Se remontti kesken ja siitä sitten myöhemmin lisää.       

Hits...taas sotkin tekstin käsittelyn. Tabletilla kun tätä etupäässä kirjoittelen, niin ohjaimet on niin pieniä, että vaikea korjailla, että näillä nyt mennään, anteeksi. 

Piti kertoa vielä tuosta maustemyllystä.  Se on muisto, nimipäivälahja vuosien takaa entisiltä jo edesmenneiltä työkavereiltani. Minulla on ollut monenlaisia myllyjä vuosien varrella, jotkut olen heittänyt pois, jotkut vienyt kirppikselle. Tuo säilyy muistona Raijasta, Lahjasta ja Maikusta.   Tuli pitkä postatus, koittakaa tämäkkn kestää.                                                                                                                                      
     

6 kommenttia:

  1. Vanhoista kuvista näkee miten kotien värimaailmat ovat muuttuneet :-)

    Minusta on mukavaa, että joistakin käyttöesineistä muistaa henkilön/henkilöt, joilta ko. esineen on saanut.

    VastaaPoista
  2. Ihan oikeassa olet Elämää Onnenpähkinässä. Muistan monista lahjoista antajan. Kun täytin 60v, niin pidin juhlat kotona. Serkkuni, mies, kysyi, että mitä he keksivät lahjaksi. Oli kol kolme serkkuveljestä perheineen. Sanoin, että jos kaikki kolme ostaisitte yhteislahjana uudet pussilakanat meille. Sain ihanat Finlayssonin retrot, uutta tuotantoa olevat punaiset pussilakant heiltä. Tosin tuli vähän muutakin, vaikka ne olisi pelkästään riittänyt. Tykkään lakanoista, ihan minun näköiset ja joka kerta kun niitä ripustelen pesun jälkeen narulle muistan keneltä ne olen saanut.

    VastaaPoista
  3. Kiva tuo verhokangas/pöytäliinakangas, tykkään<3 Eikä yhtään huono olohuoneen verhojen vieressä. Tuo punainen liina kuviokankaan päällä tuo vähän jo jouluista tunnelmaa. Raikkaan näköisen kokonaisuuden olet rakentanut<3 Minäkin muistan hyvin tuon 70-luvun värimaailman vaikka lapsi vielä olinkin, mutta jotenkin se oli vähän ehkä tunkkainen vaikka maanläheisiä värejä paljon käytetiinkin. Ehkä silloin ei osattu vielä värjätä kankaita yhtä hyvin kuin tänä päivänä?

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Sari! Olen samaa mieltä 70-luvun tekstiileistä, tunkkaisia värejä ja paljon sekä räikyviä vihreitä että oransseja värejä. Vieläkin vierastan kuviollisia verhoja, mutta kun on valkoinen keittiö, vaalea lattia, niin jotenkin talveksi kaipaa vähän väriä. Ja oikeassa olet viininpunaisesta päälispöytäliinasta vähän jo joulun ajatusta.

    VastaaPoista
  5. Olipa kerrassaan nostalginen kuva, heti näin tuo sohvan makuuhuoneessamme, asetin sen siihen parisängyn päädyn kohdalle. :o)
    Sipulinkuoria en nyt keräile, varmaa muutamaan vuotee isommin värjäile... Seiskaveikan tämän syksy värikartassa on muute ihan kasvisävyjä, siksi kai niihin niin ihastuinkin!

    VastaaPoista
  6. Sohvanpaikka oikein arvattu SatuNaisen Paula.
    Minulla myös sipulinkuorilla värjäys kausiluolntoista, mutta kun on joskus alkanut keräämään, niin ei millään osaa kuoria sipuleita roskikseen. Toisaalta, olen haaveillut pitkäään perusvillapuserosta, sipulinkuorikeltaisesta. Jäänee toiseen talveen, kun lankoja ei ole tarpeeksi värjätty. Hah, hyvä selitys:-) .

    VastaaPoista