perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viikon varrelta

En enää millään kehtaisi kertoa, että on sitten kiirettä pitänyt, ja varsinkaan sen vuoksi kun olemme eläkkeellä ja aikaa pitäisi olla. Mutta tosi on, kiirettä.

Meillä kun porukalla "hoidetaan" vanhuksia, lähinnä tarkoitan miehen vanhempia, jotka eniten apua tarvitsevat. Niin nyt on ollut vuorossa meidän viikko, joka venyi melkein kahdeksi viikoksi johtuen erilaisista syistä ja kahden sisaruksen lomamatkasta.

Onhan sitä iltaisin ollut aikaa istua telkkarin ääressä, että kokopäivätoimista se ei ole ollenkaan ollut, mutta usein on "takki ollut niin tyhjä",  että aika on mennyt vain olemiseen. Sitten on lisäksi ollut muut velvollisuudet, kuten oman äidin luona käynti, hänen ikkunoiden pesu, lasten lasten kuljetusta ja omat harrastukset.


Oman pihan haravointi viime sunnuntaina, siis 15.3.2015. Ei varmaan koskaan olla niin aikaisin haravoitu pihaa. Ohessa myös kuva samalta sunnuntailta, tontimme rajalta 10 askelta lähimetsän reunaan bongasin ensimmäiset sinivuokot. Samalla laitan lumikuvan. Oheisessa kuvassa on se ainoa lumi joka meidän pihassa on. Toivottavasti ei tule yhtään enempää.



Toista se on Kanta-Hämeessä, kävimme viikolla appivanhempien mökillä katsastamassa ja hiirille "ruokaa" viemässä. Yllätys kuitenkin, että ei sielläkään sitä lunta ollut niin paljon kun luulimme. Aiemmin on aina keväällä pitänyt lunta katoilta tiputella. Nyt ei ehkä tarvitse, ellei tule pahaa takatalvea.

Sitten siirrytäänkin takaisin omaan kylään.
 Tämä kuva otettu liian kirkkaassa valossa, takki on oikeasti musta


Viikkoon mahtuu ärsytystäkin. Paikallisessa Cittarissa mummot (olen itsekin mummo) kulkee pyöräkelkkojen kanssa. ARGH!!! Niitä mummoja pyöräkelkkoineen siellä oli kerralla ainakin neljät. Yhtä seurustelevaa mummoparia väistin pari kertaa. Toisella kertaa sitten väistyinkin liikaa hyllynpäiden kohdalle, jossa oli jotain sukkia tms koukuissa roikkumassa. No siinähän sitten takkini hiha osui koukkuihin ja repesi. Olisi ollut edes vanha takki, mutta ei kun se uusin toppis. Vielä en ole reikää hihasta paikannut, ostin kylläkin pari silitettävää paikkaa paikalliselta Tokmannilta. Saas nähdä miten käy.
Ja kumman noista valitsen reikää peittämään. 

Mainittakoon, että ko. Cittarissa on aika hyvä parkkis pyöräkelkoille kassojen lähellä ja samassa paikassa on ns rollaattori ostoskärryt. Mutta miten ne mummut saa siihen oppimaan. Minun on hyvä puhua tästä, kun oma äiti on 85v ja käyttää talvisin pyöräkelkkaa ja hän parkkeeraa sen aina kaupan ulkopuolelle kiinni pyörätelineeseen. Kaikki ei tietysti ole niin hyväkuntoisia, että voivat kumarrella kelkkaa lukitsemaan jne. Nyt äidilläni on jo polkupyöräkelit, voi että kun hän iloitsee siitä.


Viikolla leivoin "Parasta ennen kakkua" ja hyvää on ollut. Oikeasti ohje on Pirkka-kakun ohje jostain -80 luvulta. Sain ohjeen miniältä. Hyvää on. Sitä on nautittu pieninä viipaleina päiväkahveilla pitkin viikkoa.
Se miksi minun kakulla on eri nimi, kun tuolla Pirkan ohjeella johtuu siitä, että kermaviili oli viikon vanhaa, vehnäjauhot menossa huhtikuussa vanhaksi, voi parasta ennen samalla viikolla, kaakaojauhoista ei edes tietoa, leivinjauheen päivämäärä hukassa, sooda menossa huhtikuussa vanhaksi. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, hyvää on.

Tänään mielessä pyörivät, oman kodin siivous, kummipojan synttärit, äidin kanssa Kauppakeskus Goodmanniin Hämeenlinnaan , kirpputorijutut ja suippopaprikoiden toinen koulinta.
Huomenna lisää juttuja. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Huoltosuhteet vanhuksiin ja nuorempiin työllistävät sinua täysipäiväisesti. Omaa jaksamistakin pitää miettiä :-)

    Meillä ei vielä vuokkoja näy ja uhkailtu säätilan kylmeneminen ei tilannetta paranna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elämää Onnenpähkinässä! Niinpä juuri totta puhui ja varsinkin vanhuksiin kuluu aikaa ja voimia. Toisella se A:lla alkava sairaus ja toinen käy yhdeksääkymppiä ja on lähes kuuro ja sokea, semmoinen vanha pariskunta tarvitsee aika paljon apuja. Viikolla etsittiin hukkuneita avaimia, ei löytynyt, teetettiin uudet, huolestuttiin turvonneesta nilkasta ja kipeästä selästä. Onneksi itse olemme kunnossa, että jaksamme.

      Kukaan ei haluaisi enää kylmää ilmaa, kun olemme niin nauttineet auringosta. Vuokot on nähty,mutta leskenlehtiä ei vielä.

      Poista
  2. Elämänmakuinen kirjoitus rankasta viikosta mihin mahtui ihanan kakun myötä pilkettäkin. Mahtavia nuo vanhat reseptit. Tallessa on oma köksäkirja ja se on niin hauska. :)

    Nyt olette varmasti aivan puhki ja toivottavasti saatte ensi viikolla enemmän levähtää.

    Hyviä haravointeja ja aurinkoa viikonloppuun. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tiia! Enemmänkin se huoli isännän vanhuksista painaa mieltä. Tavallaan samantyyppisesti jos hoitaisi pientä kävelemään opettelevaa lasta. Silloinkin on oltava joka hetki skarppina. Oma äitini on samanlainen teräsmummo kun oma mummosi, leipoo, laittaa, lenkkeilee, siivoaa itse, suunnittelee uusia kevätvaatteita jne. Ikkunoita emme anna hänen enää pestä, koska asuu korkealla ja joutuisi kiipeämään tikkaille. Mukavaa päivää Sinullekin!

      Poista
  3. Harmi mitä toppatakille kävi...:( On teillä kiirettä pitänyt ja kaikenmoista hommaa! Kiva että hyvä kakku ainakin vähän piristykseksi. Ei sitä ole iltaisin täälläkään mitään oikein jaksettu. Eikä aina tarvitsekaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    P.S. Blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sari! Tänään vasta huomasin viestisi. Olen kyllä sunnuntaina ollut blogeissa, ehkä ihan aamusta, sitten virkkailin ja odottelimme virpojia. Vastailen haasteeseen lähipäivinä.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste, jos ehdit vastailla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Sinullekin! Kiitos myös haasteesta! Kivat kysymykset, vastaukset tulee lähipäivinä.

      Poista