Puuhaa riittää

Hei vaan!
Aika on mennyt jokapäiväisten asioiden lisäksi omassa pihassa. Nyt kyllä pitäisi miettiä rauhallisesti, eikä alkaa kaivaan maata sieltä tuolta täältä, niinkuin minä tapaan tehdä. Tulee sama tunne kun käsitöissä, keskeneräistä löytyy.
Hyvää kuntoliikuntaa pihahommat on, sen tuntee vartalossaan.

Tässä viimeisin keskeneräinen "kaivaukseni". Kuva on  aika huono, kävin kännykällä kuvaamassa. En viitsinyt kaivuuta kovasti naapurin ikkunan alla kuvata. Kaikki kun on ihan alkutekijöissä vielä.

Kysymyksessä on tontin reunassa oleva koko tontin mittainen rinne, joka on monen monta vuotta ollut perkaamatta. Rinteessä kasvaa kolmea erilaista kivikkokasvia. 
Aloin niitä irroittelemaan ja siivoamaan alustoja rikkaruohoista ihan vain samalla kun odottelin tytärtä joka toi meille peräkärryllä hevosen lantaa. Olivat sitä saaneet reilusti yli oman tarpeen naapuristaan. 

No siinä odotellessa minulla meni taas vähän lapasesta. Aloin kaivamaan isoa kiveä esille jne. Sitten sainkin idean, että teen siihen kivipuron alkaen kauempana  taustalla olevalta katajalta. Puro olisi tosin ilman vettä, semmoinen koristepuro vain, havuja ympärillä. Tänään sitä olisi pitänyt jatkaa, mutta muutaman päivän puuhastelu tuntuu mukavasti vartalossa, niin pidin puutarhatöistä vapaapäivän.

Olen yksin kotona tämän viikonlopun. Isäntä on harrastusporukkansa kanssa Outokummussa retkellä. En ole käynyt edes roskiksella, niin olen viihtynyt itseni seurassa. Olen kaikille kolmelle lapsellekin ilmoittanut hyvissä ajoin, että tämä äiti ei vietä äitienpäivää ja meille ei saa tulla. Tyttären tyttäristä yksi ihmetteli, että miksi mummulle ei saa mennä. No kun mummu ei nyt laita mitään. Polkaisee vain juhlimaan omalle äidilleen.

Omalle äidille on lahjakortti ja huivi tuliaisena etelänmatkaltamme. Teinkin sitten pussukan kierrätysmateriaalista, johon voin sen kirjeen ja huivin laittaa.

Äidilläni ei ole ihan varmasti koskaan farkkuja ollut , että siinä mielessä vähän hassu kankaan valinta pussukkaan. Mutta tässä pussukassa onkin jujuna vuori.
Se on äidin entisestä essusta jostain -60 luvulta.

Samalla kun etsin kangasta pussukkaan, niin löysin turkoosi-valkoisen kankaan, josta äidillä oli mekko joskus noin 50v sitten. 
Siitä oli tehty pieneen nukensänkyyn patja. Purin sen ja pesin kankaan uutta käyttöä varten. 

Näiden tarinoiden myötä toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja äideille äitienpäivää!