maanantai 16. toukokuuta 2016

Harvakseltaan

Harvakseltaan täältä kirjoittelen. Aika lentää kuin siivillä. Mummonmökillä olemme sen mitä ehdimme velvollisuuksilta.  Sitten kun mökille päästään, niin se onkin täyttä työtä, niin että ei välillä kuvia ehdi ottaa. Mitään en ole ehtinyt ommella, vaikka tuossa paistattelen vanhan ompelukoneen äärellä. Kone tuotiin mökiltä, annamme sen isännän nuorimman siskon tytölle. Mutta täytyihän minun testata toimiiko vielä ja osaanko vielä polkukoneen rytmin. Hyvin toimi.

Lähellä sydäntä on nyt isännän vanhukset. On tosi raskasta. Appi oli paria päivää vaille 3 viikkoa sairaalassa ja anoppi vietiin hoitokotiin kolmeksi viikoksi. Kumpikaan ei ollut enää entisensä kun he kotiutuivat. Appi on vakavasti sairas ja anoppi laitostoitui siinä ajassa. Uskallan sanoa, että hänellä oli parempi hoitokodissa kun kotona, mutta se oli väliaikainen paikka. Ei ollenkaan tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Siellä hän lähti liikkeelle rollaattorin kanssa usean kerran päivässä, oli bingoa,  lauluhetkiä,  hartaushetki,  karaokelaulantaa, kynsien lakkausta yms touhua. Kun taas kotona vain sohvalla tai sängyssä pitkällään. 

Nukun yleensäkin huonosti ja silloin vielä huonommin,  jos on jotain sydämellä. Huomaan, kun herään, niin mietin vanhusten asioita. Yhtenä aamuna valmistin mökillä aamupuuroa mikrossa meille molemmille neliskulmaisessa mikrokulhossa. Ensin noin 2min, sekoitus ja sitten toiset pari minuuttia päälle. Ja katsokaa mitä sieltä tuli. Eikö ole kaunis "puurosydän"?



Mökillä, ensin laitoimme ns "Keltaiseen aittaan" uuden lattian, jotta lattia olisi tiiviimpi ja sitä kautta hiiret pysyisi talvella pois ja muutenkin lattia olisi mukavampi eikä tarvitsisi niin paljon mattoja. Sitten mökin tupa (voiko mummonmökissä olla tupa, siis keittiö) tyhjennettiin. Muutimme keltaiseen aittaan. Lattialautojen irrotus.  Mitä sieltä löytyy. No mökki on 100 v vanha, eristeenä oli sammalta ja savea, kuivia molemmat. Ihka luonnon tuotetta. Sitä kärrättiin kuumana päivänä pihalle. Tai isäntä kärräsi veljensä kanssa ja minä levitin sitä mukaa yhdelle kohtaa nurmikkoa.
Ei löytynyt mitään erikoisia aarteita. Yksi sormustin ,  hakaneula,  parsinneula,   kynän pätkä, pätkä sahanterää ja nahkainen kesätossun kärki. Kaikki on tallessa, jospa vaikka  niistä jonkun kollaasin joskus tekisin. 
Hoikat sormet on ollut tuon sormustimen käyttäjällä. Ja mikä suru kun se on kadonnut ja missä tilanteessa.  Ei siinä lattiassa nyt niin isoja rakosia  ollut. Vai olisiko tippunut mummun esiliinan  taskusta, kun ovat lattian eristeitä kärränneet.  Kuka sen meille kertoisi.


Komposteja on kaksi. Toinen on ollut ainakin kolme vuotta käyttämättä. Tänään kärräsin  siitä 26 kottikärryllistä multaa siihen samaan täytekohtaan mihin veimme lattian alusen. Kohta saan kukkamaan, oikein kunnon kokoisen, ihanaa. Niin ja rikkaruohoja tietty. 
Missähän välissä isäntä ehtisi tekemään uuden kehikon, vai osaisinko minä tuota vanhaa entrata, niin että saisin viereisen kompostin tuotokset siirtää siihen ja samalla sekoitella sitä. Molemmat on ollut huonolla, hoidolla kun mökki oli kolme-neljä vuotta yhteiskäytössä.  Nyt kun saan projektin valmiiksi, niin tuleekin semmoinen kuri, että sinne ei heitetä käpyjä eikä pitkiä risuja jne jne.😊. Ja nyt kun mökki on meidän, niin eihän kukaan muu uskalla heittääkään sinne mitä vain. Esim muovia löytyi, eikä ollut mahtunut yhtään, hyi sentään. 



Sinne mullat jäi minua odottamaan ja isännälle isompi projekti. Nyt taas pari päivää vanhusten asioita, lääkärillä käyntiä, kotipalvelun asioita yms. 
Oikein mukavia päiviä teille! Erityinen tervehdys uudelle lukijalleni Sarille😊!

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Vanhusten asiat ne täälläkin pyörivät mielessä, ja huoli on kova. Mökillä käydään tiheään tahtiin ja kaikenlaista remppaa pitäisi aloitella. Ostimme viime keväänä "maapallo" kompistit toinen wc jätteelle ja toinen piha ja ruokajätteelle. Kumpainenkin tyhjennettiin ja hyvää multaa oli tullut. Voimia ja jaksamista teille molemmille, mökki on varmaan teillekkin sellainen henkireikä, siellä ei ehdi murheita ajatella kun työt kutsuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Samanlaiset meillä sitten nämä kuviot, vanhat vanhukset ja mökkeilyä remontin kera aina väliajat. Se on aika kummallinen juttu, kuinka mökillä jaksaa puuhata puutarhan ja remontin parissa. Kotona se voi välillä tympäistä. Mutta, kuten sanoit se on se meidän henkireikä. Kyllä sitä kompostia käänteessä unohtuu muut murheet, ainakin hetkeksi. Lämpimiä mökkipäiviä sinulle!

      Poista
  2. Kivaa kun olet täällä. <3 Täällä samat murheet, anopin alzheimer joka alkaa olla kohta edennyt viimeiseen vaiheeseen, toisella seurana vaan ahdistus ja tuska, appiukon vaskylaarinen dementia ja oman miehen aamuyöllä herääminen ahdistukseen, niin toivoton tunne vanhemmistaan. Elämme nyt tälläistä aikaa, elämän onnen hetket ovat niitä pieniä iloja. Kovasti voimia teille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia❤! Olemme sitten samassa tilanteessa. Anoppi ni on myös lähellä viimeistä vaihetta, vielä nielee, mutta vaikeaa se on ja käsien tärinä kun pitää juomalasia kädessä. Tänään täyttelen lomaketta, jossa heille toivotaan pikaisesti hoitopaikkaa. Appeni tuskin siihen ehtii. Huoli on kova. Kuten sanoit, Elämässä pitää nauttia nyt pienistä onnen hetkistä, minulla kuten esim siitä, että oma äitini teräsmummo, pohjalaiset sukujuuret omaava on hyvässä kunnossa.
      Hyvää kesää sinulle!

      Poista
  3. Kovin surullista ja huolettavaa on vanhusten elämä. Tuttuja huolia. Hauska tuo sydänpuuro! Oliko se tehty sydänystävällisestä kaurasta?

    VastaaPoista
  4. Kiitos Marie kommentistasi. Nalle kaurapuuroa oli, varmaan kuitenkin sydänystävällistä☺.
    Kurkkasin blogiisi, osaat hienosti kuvata. Kuvista löytyy se asian ydin.
    Kirjoittelen niin harvakseltaan, että nyt vanhuksilla vanhainkotipaikka ovat yhdessä samassa huoneessa. Vasta viikon vanha juttu, mutta helpottava. Ja ihana paikka, anoppi on ollut siellä tilapäisesti jo kohta kuukauden. Siihen saakka ainakin helpottaa kunnes toisen sairaus muuttaa muotoaan (=keuhkosyöpä). Mutta nyt mennään päivä kerrallaan ja ei surra huomista. Mukavaa heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Marle, anteeksi, tekstin ennakointi vääristää väkisin sanoja vaikka kuinka yritän ollaina tarkkana.

      Poista
  5. Voimia sinulle♥ Minulla on sama ongelma, huolet kun pyörivät päässä, niin uni on lähtenyt pakoon. Ihanaa heinäkuun viimeistä päivää sinulle!

    VastaaPoista