perjantai 22. toukokuuta 2015

Vaivainen puutarhassa

Puutarha on yhtä vaivainen kun sen emäntäkin. Puutarha ei tarvitse Buranaa, mutta emäntä tarvitsee.
Koko ajan teen, tai siis silloin kun jaksan ja ehdin. Kaivan, istutan, sunnittelen, perustan, huilaan. Silti en ole tyytyväinen. Johtuu siitä, kun en saa niin paljon aikaiseksi kun haluaisin . Tunne on samanlainen kun käsitöitä tehdessä. Silloin en vaan tarvitse Buranaa;-) .

Etupihan aitarinnettä kun siivoilin rikkauohoista, kaivoin kiviä, siinä sain selkäni kipeäksi.  Se homma on pahasti kesken, varmaan parisenkymmentä metriä jäljellä, ei hyvä. Postilaatikon takana näkyy pätkä siivoamatonta rinnettä.


Rinne jäi senkin takia kesken, kun oli ihan pakko saada kukkien siemeniä maahan ja paprikat lavoihin. Saas nähdä mitä niistä tulee. Toisessa on suippopaprikaa ja toisessa jotain tavallista, sekä lisäksi valkosipulia (liian myöhään), sekä ihan kokeeksi vain yksi lehtikaalin taimi.
Eilistä paistoa Johannan blogista sain vinkin Lidlin istutuskaaresta, muovitunnelista, mikähän sen oikea nimi nyt onkaan.
Eilistä paistoa

Ensin haimme yhden paketin, josta saimme/saamme muovit ja kaaret kahteen lavaan. Tänään isäntä haki pyynnöstäni vielä toisen. Saapi nähdä onko aamulla kaaret ja muovit takapihan metsässä senverran kova tuuli tuivertaa tänään.
Laitoin vanhat puutarhatuolit vähän niinkuin esteeksi, niin kuin ne nyt mitään auttaisi. Tuolit on muutenkin näkösuojana. Tässä kohdin ei ole lavakehikkoa, vaan jotain ihan muuta ja sen päällä ruukkuja. Mitä se "jotain muuta" on, kehtaanko edes kertoa. Siinä on nurmikolla kumollaan meidän entinen vessan lavuarin alakaappi sivukomeroineen. Niin kuin pöytänä ja siinä päällä paprikoita purkeissa. Toiset paprikat on sitten oikein lavassa kunnolla multaan upotettuina. Niitä taimia kun tuli tänä vuonna niin paljon. 

Eilistä paistoa Johannalla on mahtavat kasvilavat. Siinä tavoitetta. Mutta jos nyt noilla ja normaalilla entisellä kasvimaalla mentäisiin tämä kesä. Innostusta olisi, mutta selkäparka ei nyt kestä. 



Nyt siirryttiin ihan eri paikkaan. Näkymä keltaisen aitan ikkunasta ulos. 

Keltaisen aitan koko lattia pitää peittää matoilla. Ensin laitoin alle anopin vanhat matot, sitten päälle omat matot. Kirjava matto vuodelta 1971, ihka eka oma tekemä mattokin löysi paikkansa.
Viime viikonloppu siis meni Kanta-Hämeessä appivanhempien mökillä, jossa he itse eivät jaksa enää käydä. Joskus heitä viedään päiväkäynnille. Siivosimme mökin talven jäljiltä,  sekä yhden aitan, jossa tykkäämme olla ja yöpyä. Sitä sanotaan keltaiseksi aitaksi. Toiset isännän sisaruksista voi olla sitten päämökissä.
Mökissä, aitassa tai saunan eteisessä voi tiskata, mutta minä tykkään tiskata ulkona jos vaan sää sallii.


Ja sitten taas omaan pihaan.
Viime syksynä laitoin omaan pihaan lisää kivikkokasveja, Lidlistä muuten.
Jos tulee ensi syksynä taas myyntiin, niin haemme lisää.



Olen aina halunnut vaaleanpunaisen kerratun Pionin, nyt löysin sen ihan sattumalta oman kylän Rautia tavaratalon puutarhaosastolta. Meillä on kolme pionia jo ennestään, vanhoja pienehköjä, eikä mitenkään kerrottuja, mutta rakkaita, koska niissä on muisto niin anoppilan entisestä omakotitalosta, sekä tuosta Kanta-Hämeessä olevasta mökistä.



Valkoherukka kukkii runsaasti. Kiitos "hevonp" kauppias. Ensi kerralla meille useampi säkki, kiitos. 

Olisiko Paula SatunNainen tässä samanlainen Ruusujuuri kun pihassasi?
satunnainenblogi.blogspot.fi 
Meillä takapihalla katoksen varjossa, ison kiven kyljessä huonolla hoidolla ollut samanlainen, tai ainakin samantapainen. Meillä se ei kyllä nyt  kuki. Syksyllä kyllä siirrän sen aurinkoiseen paikkaan. En uskalla kopsata tähän kuvaa. Käykää itse katsomassa Paulan sivuilta.





Eilen olin pihalla reilut 5 tuntia vain urheilupanta päässä ja aurinkovoidekin unohtui. Tänään aamulla ruusufinni sitten kukoistikin komeudessaan. Eli kasvoja pitää suojata niin aurinkovoiteella kun hatullakin. Omat lippikset jäi mökin aittaan, joten kaivelin isännän lippisjemmoja. Mainoslippis, jonka olen joskus tuonut hänelle työpaikaltani. Hän ei ole koskaan sitä pitänyt ja heti alkoi kiinnostamaan kun minä sen päähäni laitoin.

Ihanat tulppaanit, matalat, Tulipa 'Plasir', tykkään, ihailen niitä keittiön ikkunasta.

Huomenna sataa, helpotus pihahommista,  meillä ehkä kirppistelyä.
Viettäkää oikein mukava viikonloppu, minä ainakin teen niin.

6 kommenttia:

  1. Puutarhailu on raskasta kuntoilua varsinkin jos kivien kanssa painii :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Että minua harmittaa ja syy on ihan itsessän, olisi piänyt lopettaa ajoissa, eikä yhtenä tai kahtena päivänä tehdä kaikkia hommia. Minulla on semmoinen pakkomielle, kun kaivan ja näen kiven, niin kaivuu jatkuu niin kauan kun olen sen kiven saanut maasta pois. Isäntä välillä jo kommentoi, että anna olla jo. Nyt harmittaa kun olisi rikkaruohoja nypittävä, enkä voi mennä kyykkimään kun selkä on parannettava.

      Poista
  2. Uhhuh kun olet ollut ahkerana! Pioni on yksi suosikkeja, niin kaunis kukka. <3

    Nyt vaan kunnon kertoimet ja muista se lätsä, ettei vaan tule auringonpistosta!

    Zemppiä ja mukavaa viikkoa KässäRitu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia K! Nyt on aurinkosuojakertoimet kohdillaan. Kävin vinkkisi mukaan hakemassa meidän apteekista La Roche-Posay:n Anthelios XL 50+ cremeä kasvoille. Meidän apteekissa oli tarjous, että sai auringon oton jälkeen voiteen kaupan päälle. Eikä ollut mikään näyteputeli, vaan ihan oikea myyntikappale. Olen tyytyväinen. Selkäni takia olen ollut tänäänkin pois puutarhahommista. Kiitos zemppauksesta, mukavaa viikkoa sinullekin!!

      Poista
  3. Kyllä tuo ruusujuuri on! :o)
    Ihana kasvi, niin vaivaton, näyttävä ja kaikkien ihailema. Meillä pihan paahteisimmalla paikalla, joskus vähän letkulla vettä roiskaisen, todella satunNaisesti. Viime vuonna levittelin vähän hevonp*:a juurille ja nyt kasvaa entistä rehevämpänä. Toinen tämän pihan suosikkini on alkuperäinen hopeahärkki, aloittelee juuri kukintaansa. Sillekin tajusin vasta viime kesänä antaa ekan kerran hevoa, saapa nähdä, miten vaikuttaa kukintaan. :o)
    Ihana tuo puolipyöreä kiveys!! Siinä on näköä ja ideaa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Paula kommentistasi, on se sitten ruusujuurta. Mulla se kun on niin vaikeassa paikassa ja hylättynä. Iso kivi varjostaa, kevyt katos ja aita toiselta puolelta, huonossa mullassa. Irroitan sen heti huomenna etupihalle aurinkoon. Tänään muita velvollisuuksia. Sitten kun tytär tuo sitä lisää, niin samaan syssyyn etupihalle. Enpä kerro hänelle, että sitä löytyykin meiltä;-) .
    Meillä on etupihan rinteessä myös sitä hopeahärkkiä, minä tykkään siitä myös. Nyt sen välissä kasvaa heinää, eli on todella rumaa. Se on siinä aitarinne projektissa, joka minulla jäi kesken kun sain selkäni kipeäksi. Hopehärkki on meille tullut sieltä Anja-rouvan puutarhasta.

    VastaaPoista