Toukokuun juttuja

Hei taas pitkästä aikaa! 

Vappu tuli ja vappu meni. Simaa ja munkkeja tuli tehtyä pitkästä aikaa. Siman tein  Kotona Annin kanssa vihjeen mukaan. Eli muuten normaali ohje fariinipussin kyljestä, mutta sitruunoita yhteensä 5kpl. Tykkäsin, teen toistekin samalla ohjeella, kiitos vain Anni.

Munkkeja olisin syönyt vaikka koko kasan. Täytyi oikein nappasta itseäni sormille, nyt Ritva lopetat.

Ketä nyt vappujutut enää kiinnostaa. No kerron lisää kuitenkin. Päivä munkinpaiston jälkeen kuluikin ihan omalla pihalla.

Isäntä osti Tuijan ja Sypressin Lidlin myynnistä. Kotona vasta huomasi, että nehän on eri merkkisiä. No laitoin kuitenkin tuohon ryhmään. Ja liian tiheään isännän mielestä, omasta mielestäni en, kun en halua väliin rikkaruohoja. No myönnettäkööt, ehkä tuli vähän liian tiheään, mutta siirretään parin vuoden päästä jos siltä näyttää. Minähän tykkään kaivaa kuoppia ja kiviä, öö...

Kesän tavoite on, että kaivan koko kesän Vuorikaunokkeja pois. En anna yhdenkään enää kasvaa meidän pihassa. Olen joskus aikanaan tuonut pari tainta meidän takapihan (kaupungin) metsästä. Ihaillut kaunista sinistä kukaa. Varmaan metsään kasvanut, kun joku vienyt puutarhajätteitä tms.

Tässä Vuorikaunokki. Kuva lainattu netistä. Kaunis se on, mutta leviää mahdottomasti, juuret muistuttavat hieman porkkanoita ja jos yksikin pala jää, niin uutta pukkaa. Eli ei meille, kiitos.

Tämmöinen möhkäle löytyi omasta pihasta. Jotkut noita vielä oikein etsimällä etsii metsäpolkujen reunoilta, minä en. Miksi pihassamme ei kasva kanttarelleja, niinkuin tyttären pihassa.

Se miksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan olen kuntoillut puutarhassa. Olo on ollut joka kerta, kuin olisi kuntosalilla käynyt. Kiviä olen ja olemme pyöritelleet. Vieläkään tuo pihan pohjoisin nurkka ei ole valmis, puuhastelu jatkuu. Kiviä pitää laittaa lisää. Tuo kulma oli aivan luonnon tilassa, siitä revin (vähän sydäntä särki) mustikan ja puolukan varvut pois ja  pari pientä pihlajaa.

Vielä vähän vaiheessa mitä siihen tulee. Kivikkokasveja ja juhannusruusua olen ajatellut.

Tänään on juhlapäivä. Isäni rintamaveteraani, muurari Timon syntymästä tulee 90 vuotta. Hän nukkui v.2008 pois. Haudalla on kauniit orvokit, ruusut ja kynttilät.

Tässä isä vuonna 1950 Vanajanlinnan pihalla. Kertoi, että olivat muurereiden retkellä äidin kanssa.
Noista isän leveälahkeisista housuista tein itselleni ensimmäiset housut 14 vuotiaana. Muistan kun halusin opetella housujen tekoa ja miten löysin kyseisen puvun kotini vintiltä. Puku oli, ohutta villakangasta. Eihän ne housut kauan kestänyt polkupyörän satulassa ym kulutuksessa.

Minäkin pääsin kuvaan, tämä otettu talvella 1952-1953, olen puolivuotias.

Tässä isä omimmillaan,  vaikka kuva ei olekaan ihan viimeisiltä vuosilta, kun on otettu omakotitalon pihassa. Omimmillaan tarkoitan tuota kesäliiviä jonka hän arkena mielellään puki päällensä.

Näiden juttujen myötä toivottelen mukavaa keskiviikkoa!