tiistai 31. maaliskuuta 2015

Haaste 1 vastaanotettu

Sain kahdelta lempibloggariltani haasteet. 
Haasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä pienemmille blogeille ja haastaa mukaan alle tuhannen lukijan blogeja. Se keneltä haasteen saat, on keksinyt itse 11 kysymystä ja vastaavasti sinä keksit 11 kysymystä niille joille haasteen laitat eteenpäin.


Tämän haasteen sain 
Elämää Onnenpähkinässä bloggarilta. Kiitos haasteesta! Tuskin linkkini vieläkään onnistuu, mutta haastajan nimen perusteella ainakin pääsette katsomaan hänen blogiaan).

1. Mikä maa, mikä matkakohde on ollut Sinulle mieluisin ja mieleenpainuvin.

Omalla tavallaan niitä on muutamia, esim vaellusmatka Kreetalla silloin kun täytin 50v, tai huikea asuntoautomatka Norjan Geirangerin vuonoille yhtenä juhannuksena. Laitan tähän kuitenkin jumppamatkan Amsterdamiin 1991.
Oli yhdeksäs World Gymnaestrada tapahtuma. Siihen tapahtumaan meitä Suomalaisia osallistui 2151 henkilöä, eli jopa enemmän kun isäntämaan osallistujia oli. Kaikkiaan meitä jumppareita Amsterdamissa oli 
25 000 henkilöä. Minä olin siellä henkilö numero 5992.

Mainittakoon, että sama tapahtuma on ensi heinäkuussa Helsingissä.


Voi jestas mikä tukka, pese ja pöyhi mallia.
Olen sen jälkeen ollut vastaavassa tapahtumassa Berliinissä, sekin oli hieno ja jännittävä esiintymisineen, mutta jotain mahtavaa jäi ensimmäisestä jumppamatkasta mieleen.



Tuolla minä olen jossain oranssi kahvapallo (ennen kahvakuulia) kädessäni.

2. Laitatko kynsiäsi, siis lakkaat
a) ollenkaan, b) itse, c) joku muu laittaa


Vastaukseni on b). Harvemmin tulee kuitenkin  nykyisin lakattua,  lakkaan silloin jos olen johonkin juhliin menossa.
 Elokuussa oli isännän siskon häät, silloin kokeilin ensimmäisen kerran liimattavia irtokynsiä. Tykkäsin lopputuloksesta, tuossa kuvassa tosin jo arki. Jotkut kynsistä pysyi hyvinkin, joku kynsi liimattiin ennen kirkkoon menoa uudestaan (ja anoppini ihmetteli, mistä nyt on kysymys).


Tässä tämänpäiväiset, aamulla öljyvärimaalauksessa sutatut. Taas täytyisi alkaa syömään piitä, se vahvistaa kynsiä, olen sen käytännössä todennut.

3. Omistatko viherpeukalon, vai peukalon keskellä kämmenttä

Ennen omistin viherpeukalon, johonkin se on hukkunut, mutta ei se ihan keskellä kämmentä vielä ole.
Nimim. Mullat sisäkukkiin vielä vaihtamatta.

Kesää odotellessa. Kaikki ikkunalaudat hyödynnetty. Näistä sitten joskus myöhemmin lisää.

4. Teetkö käsitöitä ja jos,niin millaisia.


Tykkään tehdä käsitöitä. Välillä oikein innostun, sitten taas on hetkiä, kun tuijottelen telkkaria tai tablettia mieluummin kun otan käsityön esille. Välillä ompelen, välillä virkkaan, syksyisin tulee enemmän kudottua. 
Eilen aloitin pyöröliivin teon. Malli otettu Virpi Marjaana Siiran kirjasta "Oma Koppa ympyrä - virkattuja variaatioita". 

Viime viikolla ompelin vain kaksi apukassia, ne meni siskon tytölle. Että ei käyttäisi muovikasseja kauppamatkalla. Ylimmäinen kassi kirpparilta ostetusta Tampellan pöytäliinasta ja toinen joku Marimekon kuosi.
5. Mitä odotat tulevalta kesältä?

Odotan kaunista kesää ja omassa pihassa puuhastelua. Nyt on mennyt liian monta kesää muualla, ensin töissä usein kellon ympäri, sen jälkeen en jaksanut, sitten pari kesää tiiviisti isännän vanhempien mökillä Hauholla. Siellä ihan kivaa, mutta oma piha jää hunningolle. Isäntä kiitettävästi kyllä kastelee kasvimaan ja kukat, sekä aina leikkaa nurmikon, mutta nyt tulevana kesänä meidän  on aika katsella kukkapöheikköjä,  mitä niille tehtäisiin ja laittaa siemeniä maahan, kunnostaa keittiöpuutarhaa yms.
Tämän esim havaitsin tänään. Hah, noin reilut 30v tuo kivirinne kesti, nyt se on onneksi leviämässä. Olen tuohon kohtaan suunnitellut joskus semmoista tiiliaitaa istuinlankkuineen. Nyt sitä saa alkaa suunnittelemaan oikein tosissaan.

6. Millainen on arkimeikkisi ja kauanko sen tekemiseen menee?

Sanoisinko, että kuva puhukoot puolestaan. Oma puoleni peilikaapista avattuna. Joka päivä meikkaan, vaikka olisin kotona, pihatöissä jne. Se on tapa jolle en voi mitään, varmaan n.16v aloitettu. Aikaa siihen ei tuhraudu viittä minuuttia pidempään.
Tukka on toinen, jota pitää vääntää päivittäin, vaikka olisin vain kotona. Nyt olen siitä hieman päässyt, että välillä vain joka toinenkin päivä, mutta silloinkin tiedostan että tukka on mitä on:'( .

7. Mitä elokuvaa kävit viimeksi katsomassa ja kenen kanssa?

Tässä blogissa jo aiemmin hehkuttamani taide-elokuva Mr. Turner. Elokuvissa olin mieheni kanssa.

8. Mikä on inhokkiruokasi ja miksi?

Kauheeta, kun täytyy oikein miettiä. Meni oikein  "sormi suuhun", kun tätä mietin. Ainakaan purkkihernekeittoa en syö, teen itse, tomaattiliemessä säilötty tonnikalasäilyke, yäk en syö (isäntä nimittäin joskus herkuttelee ruisleivän päällä). Tuoretta kurkkua en enää voi syödä, hajun ja röyhtäilyn takia ja kaikki kalojen mädit jätän kiltisti tarjoilupöydille. No löytyihän niitä inhokkeja. Luulin, että olen kaikkiruokainen.

9. Mitä maisemaa katsellessa mielesi lepää?

Metsä on minun mieleen. Ihana sammalmetsä, jäkälämetsä, isot kaarnaiset puut, puut joiden oksilla tai rungoilla naavaa. Kunnon saappaat tai vaelluskengät jalassa, ei muuta kuin syvään hengitystä.
Kuvat tällä kertaa on tonttimme rajalla olevasta metsästä.


10. Kuinka monta kertaa päivässä käyt katsomassa blogisi kommentit?

No silloin kun olen jotain päivittänyt, niin tulee käytyä useammin kuin kerran päivässä, muulloin ehkä noin kerran päivässä.

11. Mitä näkyy ikkunastasi juuri nyt?

Näkyy toinen turhankin isoksi kasvanut marjakuusi, vähän kauempana jäkälöitynyt omenapuu, metsän reuna jossa kumollaan sininen vesitynnyri.


Löysin muuten pihalta ruohosipulin purkissa. Sehän täytyi tuoda sisälle.

Kiitos, jos jaksoitte loppuun saakka. Lähipäivinä vastaan toiseen haasteeseen ja sitten pitäisi keksiä vielä uudet kysymykset seuraaville haastettaville että (vapiskaa!!!):-D .

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viikon varrelta

En enää millään kehtaisi kertoa, että on sitten kiirettä pitänyt, ja varsinkaan sen vuoksi kun olemme eläkkeellä ja aikaa pitäisi olla. Mutta tosi on, kiirettä.

Meillä kun porukalla "hoidetaan" vanhuksia, lähinnä tarkoitan miehen vanhempia, jotka eniten apua tarvitsevat. Niin nyt on ollut vuorossa meidän viikko, joka venyi melkein kahdeksi viikoksi johtuen erilaisista syistä ja kahden sisaruksen lomamatkasta.

Onhan sitä iltaisin ollut aikaa istua telkkarin ääressä, että kokopäivätoimista se ei ole ollenkaan ollut, mutta usein on "takki ollut niin tyhjä",  että aika on mennyt vain olemiseen. Sitten on lisäksi ollut muut velvollisuudet, kuten oman äidin luona käynti, hänen ikkunoiden pesu, lasten lasten kuljetusta ja omat harrastukset.


Oman pihan haravointi viime sunnuntaina, siis 15.3.2015. Ei varmaan koskaan olla niin aikaisin haravoitu pihaa. Ohessa myös kuva samalta sunnuntailta, tontimme rajalta 10 askelta lähimetsän reunaan bongasin ensimmäiset sinivuokot. Samalla laitan lumikuvan. Oheisessa kuvassa on se ainoa lumi joka meidän pihassa on. Toivottavasti ei tule yhtään enempää.



Toista se on Kanta-Hämeessä, kävimme viikolla appivanhempien mökillä katsastamassa ja hiirille "ruokaa" viemässä. Yllätys kuitenkin, että ei sielläkään sitä lunta ollut niin paljon kun luulimme. Aiemmin on aina keväällä pitänyt lunta katoilta tiputella. Nyt ei ehkä tarvitse, ellei tule pahaa takatalvea.

Sitten siirrytäänkin takaisin omaan kylään.
 Tämä kuva otettu liian kirkkaassa valossa, takki on oikeasti musta


Viikkoon mahtuu ärsytystäkin. Paikallisessa Cittarissa mummot (olen itsekin mummo) kulkee pyöräkelkkojen kanssa. ARGH!!! Niitä mummoja pyöräkelkkoineen siellä oli kerralla ainakin neljät. Yhtä seurustelevaa mummoparia väistin pari kertaa. Toisella kertaa sitten väistyinkin liikaa hyllynpäiden kohdalle, jossa oli jotain sukkia tms koukuissa roikkumassa. No siinähän sitten takkini hiha osui koukkuihin ja repesi. Olisi ollut edes vanha takki, mutta ei kun se uusin toppis. Vielä en ole reikää hihasta paikannut, ostin kylläkin pari silitettävää paikkaa paikalliselta Tokmannilta. Saas nähdä miten käy.
Ja kumman noista valitsen reikää peittämään. 

Mainittakoon, että ko. Cittarissa on aika hyvä parkkis pyöräkelkoille kassojen lähellä ja samassa paikassa on ns rollaattori ostoskärryt. Mutta miten ne mummut saa siihen oppimaan. Minun on hyvä puhua tästä, kun oma äiti on 85v ja käyttää talvisin pyöräkelkkaa ja hän parkkeeraa sen aina kaupan ulkopuolelle kiinni pyörätelineeseen. Kaikki ei tietysti ole niin hyväkuntoisia, että voivat kumarrella kelkkaa lukitsemaan jne. Nyt äidilläni on jo polkupyöräkelit, voi että kun hän iloitsee siitä.


Viikolla leivoin "Parasta ennen kakkua" ja hyvää on ollut. Oikeasti ohje on Pirkka-kakun ohje jostain -80 luvulta. Sain ohjeen miniältä. Hyvää on. Sitä on nautittu pieninä viipaleina päiväkahveilla pitkin viikkoa.
Se miksi minun kakulla on eri nimi, kun tuolla Pirkan ohjeella johtuu siitä, että kermaviili oli viikon vanhaa, vehnäjauhot menossa huhtikuussa vanhaksi, voi parasta ennen samalla viikolla, kaakaojauhoista ei edes tietoa, leivinjauheen päivämäärä hukassa, sooda menossa huhtikuussa vanhaksi. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, hyvää on.

Tänään mielessä pyörivät, oman kodin siivous, kummipojan synttärit, äidin kanssa Kauppakeskus Goodmanniin Hämeenlinnaan , kirpputorijutut ja suippopaprikoiden toinen koulinta.
Huomenna lisää juttuja. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää teille kaikille ihaNaisille!

Ihan itse eilen kauppareissulla ostin ruusut itselleni;-) . Onneksi saamme täällä olla välillä vähän  itsekkäitäkin! Mukavaa päivää!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tulin vain moikkaamaan!

Viikonloppu meni ja uusi viikko taas.
Loppuviikosta oli kuin meille tehty juttu Aamulehden asuntoliitteessä. Siinä kerrottiin kodinkoneisiin tulevista yleisimmistä vioista ja miten niitä voitaisiin ennalta ehkäistä. Kun olin sen jutun aamulla sängyssä lukenut, niin sanoin miehelle, että nyt pitääkin kahvinkeittimelle tehdä puhdistusajo, koska en ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Ensin aamupala, sen jälkeen aloinkin sitä sitten tekemään.
Olen aika ajoin tehnyt puhdistusajon keittimelle etikkavedellä, eikä aiemmin ole ollut edes tarvetta ostaa siihen tarkoitukseen varta vasten myytävää ainetta. Nyt en sitten tiedä johtuiko tuosta näytepussissa olevasta aineesta, joka tuli Moccamasterin mukana, silloin joskus, vai oliko puhdistusväli vain liian pitkä, mutta olipa tarpeellinen puhdistus, sen verran reippaasti  mutua oli ensimmäisen läpiajon jälkeen pannun pohjalla. Näytepussi on pyörinyt varmaan jo kolme vuotta keittiön kaapissa, ajattelin, että nyt käytän sen ennen kun menee puhki ja tahraa kaapin siinä samalla. Kunhan lähden kylile, niin etsin oheista ainetta tai vastaavaa kaappiin valmiiksi, oli se sen verran opettavainen kokemus.

Mitenkä te puhdistatte kahvinkeittimen?
Samalla kun puhdistelin kahvinkeitintä laitoin tiskikoneen päälle. Se pesi aikansa ja alkoi sitten vilkuttamaan erikoisesti merkkivaloja. Isäntä sen huomasi, minä siihen joo joo, älä koske siihen. Olin huomannut saman oireen jo jonakin toisena päivänä. 
Mutta nythän se myrkyn lykkäsi, nyt se leikkiminen sitten loppuikin. Ei ota kone enää vettä, muka poistaa vain vanhaa jota tyhjässä koneessa ei ole. 
Ei muuta kun tänään soitto korjaajalle, joka ehtii konetta katsomaan vasta torstaina. No eihän maailma siihen kaadu, toisaalta on kivakin tiskata välillä käsin.
Ennen kun tiesin, minä päivänä korjaaja ehtii meille katsomaan voiko koneelle jotain tehdä, niin keräsin tiskipöydän alakaapissa olevat aineet ja välineet pois, olkoot nyt tuossa laatikossa siihen saakka.
Tuli kyllä mieleeni, että jos olisin aiemmin reagoinut koneen merkkivilkutuksiin ja ajanut siinäkin koneessa "myrkkyajon" läpi, niin oltaisiinko vältytty tulevalta remontilta. Kone oli puhdas sisältä, mutta jotainhan siellä sisällä uumenissa oli, kun kerran siitä vilkutteli. 

Ei kai kuitenkaan hiiri, kuten oli joskus 80-luvulla. Hiiri tiskikineen alla koneistossa kuolleena sähköiskun saaneena. Se onkin pitkä tarina, ei siitä sen enempää. Onneksi hiiriä ei ole näkynyt enää vuosiin, kiitos naapurin "kattokissan".


Erikoisuudet jatkuu. Sitten yöllä kun olimme nukkunut noin tunnin, niin kuului kauhea kolaus. Päivällä se ei olisi ollut kova ääni, mutta kun se kuuluu yöllä ja siihen herää yllättäin, niin kyllä sitä pelästyy. Kumpikin kuljettiin pitkin asuntoa saunaa myöten, niin emme löytäneet syytä. No sehän alkoi vaivata minua, en saanut sen jälkeen unta. Isäntä kyllä nukkui kun tukki.
Minulla on uusi kivan tuntuinen kirja, sekin osaltaan valvotti, kun juoni vei mukanaan.
Sitähän minä sitten luin neljään asti yöllä, sitten pakotin itseni nukkumaan.
Aamulla jatkoimme kolauksen syyn etsimistä ja löytyihän se. Se oli pieni kattolistan pätkä, joka oli tippunut vierashuoneen oven taakse. Mutta kun tippuu korkealta ja kolahtaa laminaattiin, niin äänihän siitä pääsee. Listanpätkä oli kuulemma huonosti ammuttu paikalleen, sanoi isäntä meidän remonttimies;).



Puuhastelin viikonloppuna vähän jotain muutakin, kuten esim värjäsin koneessa yhden virkatun puuvillaliivin. En ole sitä koskaan pitänyt, kun se oli luonnonvalkoinen, oli ruma, kuin olisin virkatun sängynpeiton päälleni heittänyt.  Laitoin kaksi pakettia mustaa väriä, jopa tuli musta, sehän se oli tarkoituskin. Laitan kuvan sitten kun löydän, tai keksin minkä väriset vaatteet laitan sinne alle.  Jotain punaista, turkoosia tai keltaista olen ajatellut.
Nyt toivottelen teille oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Kerron viimeistään loppuviikosta miten meille kävi tiskarin kanssa.