Hyvää Joulua!

Oikein Hyvää Joulua teille ihanille! Ihan oikeasti olette ihania.


En ole jaksanut, tai ehtinyt kirjoittelemaan, mutta olen lukenut teidän kirjoituksianne, joskus aina kommentoinutkin.  KIITOS niistä! Ihan oikeasti, olen monesti illan mittaan lukenut juttujanne ja niin tykkään, niin samaistun teihin. Itse olen ollut monesti niin väsynyt, enemmän henkisesti, kun fyysisestikin.

Mieheni puolelta yhden omaisen alzheimer, on se vaan niin läheisen voimia vievä sairaus, että ei aina voi uskoakkaan, joskin omalla  tavallaan vaivaa häntä itseäänkin. Ainakin niin, että henkilö tuntee, että häntä ei kuunnella, eikä oteta huomioon. Kyllä on saanut niellä ja kieltä pureskella. On oppinut lähestymään niin kuin lasta aikoinaan.

Eniten huolestuttaa hänen puolisonsa jaksaminen, ikää hänelläkin kuitenkin on jo 88v.
Mutta näin mennään päivä kerrallaan ja me miehen kanssa ja hänen sisarensa puolisoineen siinä mukana. Kuitenkaan ihan kokonaan meidän ei tarvitse kahdestaan jakaa tätä taakkaa.

Viimeksi kävin mökillä silloin kun yhtenä päivänä satoi etelään lunta. Kävimme tekemässa lumityöt ja muutenkin järjestelemässä muuraria varten, sitten se lumi sulikin pois. On onneksi (tässä asiassa) on ollut ihanteellinen lämmin syksy. Muurari kävi tekemässä hellaa uusiksi, korjasi hieman leivinuunin pohjaa ja kammarin uunia. Leivinuuniin löytyi mökin varastosta oikeat luukut, siinä kyllä oli luukku, mutta hieman kevyempää mallia.
Semmoinen, mikä kunnolliset seinässä olevista koukuista pois, nyt tuli oikein kunnollise luukut saranoilla.

Joista minulla ei ole kuvaa. En ole käynyt siellä (jo edesmenneen muurarin tyttärenä pomottamassa). Olin silloin paikalla, kun sovittiin mitä tehdään ja sen jälkeen olen luottanut niin muurariin kun isäntäänkin. Joulun jälkeen meitä mieheni mukaan odottaa oikea siivous. Ja sitten palotarkastus jne. Kevättä kohti mennään ja sitten pääsee kokeilemaan hellaakin.
Tämä kaikki kun sattui niin sopivasti jouluvalmisteluiden alle, niin oli hoidettava joulujuttuja ja anoppilassa joulusiivousta yms.

Tässä hella ennen ilman sivuluukkua ja uutta päälilevyä. Päällä kuvassa kaikenlaista roinaa, jota siirrettin pois remontin tieltä.  Vanha puuhella oli siitä erikoinen, että puut laitettiin hellan päältä hassusta luukusta joka nostettiin semmoisella metallisella koukulla. Halusin luukun mistä puut laitetaan ja luukun mistä tuhkat kerätään. Halusin uuninkin, mutta silloin puuhellaa olisi jouduttu syventämään reippaasti ja nyt jo kun mökki on pieni ja iso leivinuuni jo vie tuvasta ison osan, niin sitä emme halunneet. Joten Ritva opettelee käyttämään leivinuunia talvisin ja kesäisin käytetään sähköhellaa ja griliä ulkona.

Tässä vähän tämänpäiväistä nostalgiaa jotain 80-luvulta, vielä se vain mun Philips Ahkera pelittää, tosin aika äänekkäästi.

Nyt joulu osittain mallillaan, osittain jäi jotain tekemättä. Mutta hei, se on vain päivä tai kaks ja sen jälkeen se on ohi, joten nautitaan siitä.

Toivottelen teille oikein rauhaisaa joulun aikaa! Terveisin Ritva

Mökiltä ja vähän kotoakin

Tervehdys!

Eilen kotona keräsin kesän tomaattisadon. Eipä paljon lohduta, kaikki vihreitä.
Vaikka laitoin siemenet itämään aivan liian myöhään, johtuen keväisestä etelänmatkastamme, niin noita vihreitä tomaatteja  on puolet enemmän mitä viime kesänä. Tällä nyt yritän lohduttaa itseäni.

Kasvatettu ilman kasvihuonetta. Ensi kesänä haluaisin tänne mökille pienen kasvihuoneen. Toisaalta, tarvitseeko sen olla nyt niin pienikään, aina parempi mitä isompi, onhan vähemmän nurmikon leikkausta.

Tämä oli joku terttutomaatti. Mielenkiintoinen ja vain yksi terttu löytyi. Siis myös siemenestä kasvatettu. Nimet on kotona kirjassa, joten en nyt osaa tarkemmin sanoa. Saas nähdä saanko jälkikypsytettyä, edes sen verran, että saisi jonkin verran maisteltua. Että tämmöinen puutarhuri.

Sain tämän lipaston ystävättäreltäni, kun he miehensä kanssa muuttivat uuteen asuntoon. Hän nimenomaan tarkoitti lipaston tänne mökille.

Oli ensin meidän eteisessä. Vanha kuva löytyi tabletiltani. Kuvaa ei ole rajattu. Näyttää olevan vanhat nojatuolit eteisessä menossa eteenpäin kierrätykseen.

Niin lipastosta vielä, emme vain silloin tuonut sitä tänne mökille, kun mökki ei ollut meidän oma. Nyt sille on täsmällinen paikka kammarin puolella. 
Tykkään, vaikka en tykkääkään vanhoista tapeteista. Mutta nyt ei tehdä remonttia ennen ensi kesää.

Aioin maalata lipaston, mutta isäntä halusi sen tehdä. Taisi tietää, että saa siistimpää jälkeä aikaiseksi. Vetimet Ikeasta, samoin pyöreä peili. 

Tuvassa/keittiössä on kaksi ikkunaa, onneksi eri seinillä, niin voimme mennä talven yli vanhoilla ja eri kuosillisilla keittiöverhoilla vuosilta ???, minulla kun niitä riittää. 
Sävymaailma lienee lähes sama.
Samoin puusohvan päälliset ja tyynyjen päälliset on vanhoja, meidän entisestä kirjastohuoneesta, joka nykyisin vierashuoneena.
Minä haluan mökille valkoista, harmaata ja ovenkarmien väristä sinistä. Yritän kestää näillä siihen saakka.

Kun kerran värimaailma on oranssi-punaruskea, niin toin kotoa varastosta kattilan ja kahvipannun uunin päälle koristeeksi. Punainen emaloitu rautapatakin löytyy, mutta kansi oli juuttunut niin kiinni, että vaatii vähän irroitusta, pesua ja uudelleen rasvausta.

Mökin alkuperäisen omistajan kesken jääneitä käsitöitä alkuperäisissä koreissaan. Sen jälkeen mökki siirtyi anopilleni, joka ei aikuisiällä tehnyt käsitöitä, joten laittoi ne säilytykseen yhteen komeroon.

En ole vielä tutkinut villalankaa, onko haurasta, kalastajalankaa olen käyttänyt yhteen koevirkkaukseen.

Minulla on ollut mukava päivä tänään, toivottavasti teilläkin.

Toivottelen oikein hyvää uutta viikkoa!

Mitä minulle kuuluu?

Kiitos minulle  hyvää ja niin myös miehellenikin.

Ihan pikkuista vaille 3kk:n blogitauko. Ei tarkoituksella, vaan on ollut kaikkea muuta. En vain ole jaksanut keskittyä.

Kesällä on ollut kaikenlaista. Oli kylmä ja sateinen kesäkuu, tai no oliko kylmä, en enää muistakaan, sateen muistan. Sateisina päivinä katseltiin mummonmökkejä lähiympäristöstä,  niin Pirkanmaalta kuin Hämeestäkin.
Sitten  muutama isännän sisaruksista sanoi, että miksi ette osta tätä (siis appivanhempien mökkiä).

Siis tätä,  meille niin tuttua. Ensin isännän jo kauan sitten edesmenneen tädin mökkiä, sen jälkeen appivanhempien mökkiä. Meille tuttu paikka, minulle tuttu jo yli 45v takaa, isännälle paljon pidemmältä aikaa. Hänen synnynpaikkansa on samassa kylässä, muutaman sadan metrin päässä. Se talo on tosin myyty vieraille joskus 60-luvun lopussa. Mikäs sen parempaa, kyllähän 
tämän tutun paikan ostaminen meille sopi.

Olimme vain arkoja ensin ehdottamaan asiaa, siksi katselimme muualta, mökillä kun kävijöitä kuitenkin riitti.

Kivijalassa vuosi 1914. Tosin ei silloin vielä tällä paikalla,mutta 5vuotta myöhemmin.

Mökki on vanha, samoin piharakennukset aittat, sauna, "kaluvarasto" (entinen yhden lehmän navetta) jne. No onneksi appi ja anoppi on tehnyt oman osuutensa remonteista, että ei ole sentään alkuperäisessä kunnossa.

Isännällä on paljon sisaruksia. Heillä joillakin on omat mökit ja jotkut eivät olleet kiinnostunut mökkeilystä, joten myös he hyväksyivät meidän ostotarjouksen appivanhemmille. Joten nyt tässä sitten ollaan "mökkiläisiä".

Ja tonttia piisaa, enemmän kun kotona omakotitalossa.

Sitten kun kauppakirjat oli kirjoitettu, niin tietysti sormet syyhysi laittaa mökki oman mielen mukaiseksi. Vaikka  on syksy. Meillä vaan oli kaikenlaista. Emme päässeet heti mökkeilemään, tai sitten vain päiväseltään käymään jne.

Ei sinä kaikki. Anopille sattui aika paha tapaturma heinäkuun alkuviikoilla. Me olimme isännän kanssa silloin " päivystysvuorossa" vanhuksille, kun kaksi sisaruksista oli matkoilla ja toiset muuten vain mökkeilemässä yms. 

Olikin pitkäaikainen juttu ja yhden potilaan sijasta meillä oli kaksi potilasta.

Nimittäin appi 88v ei osannut muuta kuin istua nojatuolissa ja odottaa kun joku tulee hakemaan häntä "äitiä katsomaan".

 Sitten kaikki ruokailuiden järjestämiset jne. Anoppi oli yli kuukauden sairaalahoidossa. Siinä ajassa laitostuu. Sitä ei uskoisi, ellei omin silmin näkisi. Ennen niin omatoiminen ja omapäinen  ihminen muuttui passiiviseksi.  Ja kotiuttamisen jälkeen hän pari kertaa joutuikin uudestaan hoidettavaksi vuodeosastolle

Laitostumisesta kuvaavaa sekin, että hän  olisi muutaman kotipäivän jälkeen taas halunnut takaisin laitokseen kotinoli jotenkin outo hänelle ja ne kaikki meidän uudet järjestelyt.

Nyt päivä päivältä mennään eteenpäin ja vuorottelemme näistä vastuista isännän sisarusten kanssa.

Vanhuksille tulee nyt valmista mikrossa lämmitettävää ruokaa ja hoitajat käy pari kertaa päivässä. Silti heidän luonaan on käytävä päivittäin.

Eikä tässä kaikki. Tasan viikko sen jälkeen kun olin anopin kanssa päivystyksessä sattuneen tapaturman takia, niin sitten olin siellä taas. Isäntä tippui yhden mökin esittelytilaisuudessa tikkailta alas selälleen maahan. Mökki oli semmoinen, jossa oli vintillä lisätilaa. Satuin kysymään välittäjältä, että onko se korkea tila. On, hän sanoi ja kaivoi tikkaat esille, koska rappusia sinne ei vielä ollut. Kävi itse ensin katsomassa ja sitten kehoitti meitä katsomaan. Tikkaissa oli niin isot tikasten välit, että en uskaltanut mennä. Isäntä meni ja ne tikkaathan oli ihan mädät. En ehtinyt sanoa isännmälle, että hei naula on irtoamassa, kun yksi puola katkesi ja hän oli selällään maassa.

Ei onneksi sattunut muuta kuin lihasrevähtymiä ja mahdollisesti hiusmurtumia jossain kylkiluissa. Särkylääkettä ja lepoa. Nyt onneksi jo kunnossa.

Viime viikonloppuna oli todella kaunis ilma,  olimme mieheni ja äitini kanssa  pe-su Jyväskylässä kummityttömme häissä. Olipa mukavaa, kaunis hääpari, hieno kirkko, mukava tunnelma hääjuhlassa. Ja kaikki vielä kävelymatkan päässä hotellilta. Sehän kävi ihan pienestä kesälomasta näin eläkeläisellä.

Eli tämmöistä minulle kuuluu. 

Olen lukenut teidän blogeja, vaikka en ole ehtinyt/jaksanut kommentoida vaikka monta kertaa mieli olisi tehnyt.

Nyt on syksy ja harrastuksetkin alkoivat, toivon itse lämmintä syksyä ja sitä toivottelen teillekin! 

"Oikea juhannus" 24.06.2015

Oikein mukavaa "Jussia" kaikille. Tänään meillä perheessä  on juhlapäivä, vanhimman pojan kaksospojat täyttää 12 vuotta! Syntymäpäiväjuhlaa vietetään kunhan aikuiset ovat lomalla.

Juhannusruusut kukkii myös oikeana juhannuksena. Kuva lainattu jostain, ettei vaan olisi meidän paikallislehden nettisivuilta.

Meidän oma  juhannusruusu kitui muutaman vuoden ja vuosi sitten keväällä ei ollut kun ruskea kuiva  raato jäljellä. Ihmettelin  ja nyt kun siivosin sitä paikkaa rikkaruohoista, niin siinä kohdalla oli niin paljon muurahaisia, että ne taisivat myrkyttää istutetun ruusun. Rikkaruohot ja vuorenkilpi siinä kyllä kasvaa, ei ne muurahaiset niitä saa nikerrettyä.

Tänään sadepäivänä olen puuhastellut kaikenlaista pientä. Todellakin pientä, ihan sitä mitä itseä huvittaa.
Ompelin vanhaan t-paitaan jatkon,  toisesta vanhasta paidasta.  "Kivijalan", niinkuin itse sanoisin. Kuva on huonolaatuinen ja hyvä niin. Nimittin kun silitin valmista paitaa, niin huomasin, että eihän valkoinen t-paita ollutkaan ihan puhdas. No eipä se mitään, paita on tarkoitettu mökkikäyttöön. Huomasin viimeksi appivanhempien mökillä ollessa, että heti kun alan puuhastelemaan jotain, niin siinä menee paita poikineen. Ja niitä paitoja pitää olla siellä jemmassa.

Siivosin sen aitan vintin jossa me yövymme. Juhannuksena siivosin toisen aitan, jota kutsutaan vaateaitaksi. Kun on vanhat hirsi- ja lautarakennukset, niin kyllä siinä pöly ja kaikenlainen puun muru yms lentää ja pöllyää.

Siivotessa harmittelin anopin vanhoja tosi pitkiä räsymattoja. Ennen ne kudottiin niin pitkiksi, että tehtiin taite kun seinä tuli vastaan. Hankalia ravistella. Päätin, että nyt pätkäsen ne puoliksi ja tuon kotiin pestäväksi. Niin eikös isäntä huutanut minua kuivuneen, tai sairastuneen kuusen kaatoon. En koskaan ole ollut mukana puunkaadossa. Ja ennen kun ehdin edes paikalle, niin moottorisaha jo kävi ja ohjeet jäi saamatta. Yritä siinä moottorisahan melussa sitten kailottaa, että mitä minun pitää tehdä. No hyvin se meni. Ja nyt kuusi on jo klapeina kuivumassa ja anopin matotkin pesty ja kuivuvat meillä kotona katoksessa. Jos kuivuu, kun tuota kosteutta riittää taivaan täydeltä.

Pätkäsin myös  anopin yhden ohuen pitkähkön  ehjän  froteepyyhkeen kolmeen osaan. Tein heille kotiin uudet vessapyyhkeet. Jokin aika sitten huomasin, että semmoisille olisi tarvetta enemmänkin ja kun siellä mökillä niitä pyyhkeitä on kaapit pullollaan. Siinä toinen tämän sadepäivän helppoja yksinkertaisia ompelutöitä.

Samalla kun siivoilin ompelupöytää, niin löysin keskeneräisiä patalapputekeleitä. Kanttasin ne,  niin sain nekin käyttöön. En vaihdellut lankaa, kaikki samalla valkoisella, että ei mitään erikoisia, mutta onhan taas uusia ja puhtaita vaihtureina.

Pionien nupuissakin on muurahaisia. Mielestäni aiemmin ei ole ollut.

Rentoakankaalia luulin ensin rikkaruohoksi, onneksi en nyppinyt pois.

Ja taas ompelujuttuihin. Silloin kun selkäni oli kipeä, tein pikaisesti  kapean selkätyynyn itselleni ristiselän tueksi. Tuli liian pullea, ei muuta kuin toppinkia pois. 

Tässä välissä tein ruokaa ja ihan tarkoituksella sen verran enemmän, että saan huomennakin siivota ompelupöytää. Vai paistaako huomenna jo aurinko?

Nyt olen lukenut kaikki tähän asti suomessa ilmestyneet Peter Jamesin Roy Grasesta kertovan  sarjan kirjat. Kaipaan jo uutta malttamattomana.

Kun kotiuduimme juhannuksen jälkeen, niin tämmöinen ihana ilmestys meitä odotti olohuoneessa. En ole vaihtanut multaa kliiviaan vuosiin ja silti se palkitsi.
Heti kun kukka on kuivunut vaihdan mullan ja laitan isompaan ruukkuun.

Se on kuulkaas kohta kesäkuu kärsitty, no ei vaan se mitään kärsimystä ole ollut. Luontohan on nyt kauneimmillaan.
Oikein hauskaa loppukuuta teille toivottelen!

Nettishoppailua ja vähän muutakin

Päivää taas pitkästä aikaa!
Vali vali, yritän olla tämän kirjoituksen jälkeen mainitsematta mitään kipeästä selästä. Sehän on ollut jo parempi, mutta väsyy herkästi, esimerkiksi pihalla kumarteluja ei kestä. Miten saisi ne rikkaruohot rinnan korkeudelle, sitten olisin tyytyväinen. Naapuri neuvoi, että konttaa pihalla, niin hän tekee kuulemma,  kun selkä ei kestä kumartelua. Nooh...polvet. No niin, nyt en valita enempää, se siitä selkäkivusta. Mukava päivä tänään.

Siihen mitä en saa enää mainita, liittyy hidasta  kotoilua, lepoa, virkkausta, lukemista ja nettishoppailua.
Minun uusi ostos, musta hieman isompi nahkalaukku, saapui vihdoinkin "lähisiwaan".

 Tuo ei ole muuten huivi, vaan ohut hento tunika, samasta paikasta kun laukkukin. Ihanan tuntuinen.

Olen pidemmän aikaa kaivannut hieman isompaa mustaa laukkua. Semmoista mikä on käsilaukku ja joka ei ole kuitenkaan salkku. Salkkuja mihin mahtuu mappi yms minulla on parikin työajalta jemmassa.

Laukku ja tunika Zalandolta, laukku nimeltään L.CREDI. Laitoin sisälle 10 tuuman tabletin kuoret ja käsityön. Juu hyvä, tykkään. Oli vaan huono kuvata mustaa laukkua.
Siitä pääsemmekin seuraaviin nettiostoksiini.

Kamera kuvattu tarkoituksella farkkutakin päällä. Farkkutakki myös minun uusi ostos netin kautta. Kyllä se minulle sopii, siis koko ja väri,oikein hyvinkin, enkä palauttanut. Ehkä kuitenkin persikan-korallin sekoituksen värisellä punaisella olisi enemmän käyttöä. 

Kameran tilasin Verkkokaupasta ihan  itselleni.  Eipä entinen ollut huono lainkaan, mutta halusin yhden ominaisuuden, mitä entisessä kamerassani ei ollut, eli sisäisen Wifin. Olen niin laiska liittämään kuvia johdon tai muistikortin kautta (sitä en edes osaisi, siis muistikortin kautta) tälle tabletilleni. Tykkään jotenkin mieluummin kirjoitella tätä blogia tabletilla kun läppärillä.

Eilen olin koko päivän yksin kotona kun isäntä on parin päivän reissulla. 
Koko ajan odottelin puhelimeen viestiä, että pääsen hakemaan paketin meidän marketin pakettilokeroista. 
Viestejä tuli niin isännältä :-) , tyttäreltä kun isännän siskoltakin, ei vaan sitä mitä odotin kun lapsi joulupukkia.  Tulihan se viesti sitten alkuillasta lopultakin. Ei muuta kun heti hakemaan ja samoin hakemaan muistikortti, kun ensin olin tutkinut paketin ohjekirjan parkkipaikalla. Enhän minä sitä muistikorttia olisi edes tajunnut, mutta meidän nuorin ja isäntäkin viikonloppuna vähän opasti. Sanoikin, että olisit ensin kysynyt minulta ennen kun laitoit tilauksen menemään eteenpäin. Poika oli mielestäni iltavuorossa ja isäntä moottoripyöräilemässä. Joten toimin ihan itsenäisesti.

Eilen laitoin ihan itse muistikortin paikoilleen, alustin sen,  osasin, koekuvasin kukkia, videoin, käytin salamaa jne. Mutta se Wifi yhteyden luominen jäi tälle päivälle, tai sitten sille päivälle kun joku muksuista tulee apuun. Eli kaikki tässä olevat kuvat on tabletilla otettuja.

Ei nettiostokset vielä tähän päättyneet. Seuraavaksi hassu kuva, siinä on ostosten seassa aasinsilta eilisen päivän oikeisiin puuhiini.

Alla ihanan tuntuinen kunnon pituinen t-paita, jonka tilasin samalla kun farkkutakin.
Kirjat on sitten eri paikasta tilattu, niitä kanssa odotin ja odotin, tuntui, että se paketti makaa vain Turussa jossain keskuvarastolla.
Siinä on kaksi viimeistä kirjaa Peter Jamesin Roy Gracesta kertovasta kirjasarjasta. Harmittaa, kun olen ollut nykyisin niin väsynyt öisin, että lukeminen on jäänyt vähille. 

Tässä sitten eilisen päivän oikeat puuhat.

Kaikki alkoi siitä, kun lupasin tyttärelle vanhat lampun kehikot. Kuulin, että hän semmoisia oli haalimassa jostain kaveriltaan. Sanoin, että miksi et ota niitä mummun vanhoja  mitkä on meillä varastossa. Toinen on purettu, toinen vielä purkamatta.
Kun  lähdin niitä kehikoita  varastostamme hakemaan, niin raivostuin itsekseni sekaiseen varastoon ja etenkin kangasrykelmiini. Kannoin kaikki kangaslaatikot eteisen lattialle. Nyt olisi tarkoitus järjestellä ne laaduittain laatikoihin ja maalarinteipillä nimilappu laatikon päälle. 
Kuusi laatikkoa on jo selvitettynä ja täyteen kankaita, enempää ei se (mitä ei saa enää sanoa) kestänyt, joten aloin tekemään pienta tilkkutyötä. Yli puolet on ainakin vielä selvittämättä. 

Nyt lähden jatkamaan selvitysurakkaani, en mene ulos, vaikka aurinko kuinka paistaisi ja puutarhan rikkaruohot kutsuisi.

Mainittakoon vielä, että mikään mainituista firmoista ei ole sponsoroinut tätä juttua, vaikka osan nimiä mainitsinkin. Kanta-asiakkaitahan me olemme kaikki, niin kuin he sen ilmaisevat.
Oikein mukavaa päivää teille toivottelen!