Harvakseltaan

Harvakseltaan täältä kirjoittelen. Aika lentää kuin siivillä. Mummonmökillä olemme sen mitä ehdimme velvollisuuksilta.  Sitten kun mökille päästään, niin se onkin täyttä työtä, niin että ei välillä kuvia ehdi ottaa. Mitään en ole ehtinyt ommella, vaikka tuossa paistattelen vanhan ompelukoneen äärellä. Kone tuotiin mökiltä, annamme sen isännän nuorimman siskon tytölle. Mutta täytyihän minun testata toimiiko vielä ja osaanko vielä polkukoneen rytmin. Hyvin toimi.

Lähellä sydäntä on nyt isännän vanhukset. On tosi raskasta. Appi oli paria päivää vaille 3 viikkoa sairaalassa ja anoppi vietiin hoitokotiin kolmeksi viikoksi. Kumpikaan ei ollut enää entisensä kun he kotiutuivat. Appi on vakavasti sairas ja anoppi laitostoitui siinä ajassa. Uskallan sanoa, että hänellä oli parempi hoitokodissa kun kotona, mutta se oli väliaikainen paikka. Ei ollenkaan tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Siellä hän lähti liikkeelle rollaattorin kanssa usean kerran päivässä, oli bingoa,  lauluhetkiä,  hartaushetki,  karaokelaulantaa, kynsien lakkausta yms touhua. Kun taas kotona vain sohvalla tai sängyssä pitkällään. 

Nukun yleensäkin huonosti ja silloin vielä huonommin,  jos on jotain sydämellä. Huomaan, kun herään, niin mietin vanhusten asioita. Yhtenä aamuna valmistin mökillä aamupuuroa mikrossa meille molemmille neliskulmaisessa mikrokulhossa. Ensin noin 2min, sekoitus ja sitten toiset pari minuuttia päälle. Ja katsokaa mitä sieltä tuli. Eikö ole kaunis "puurosydän"?

Mökillä, ensin laitoimme ns "Keltaiseen aittaan" uuden lattian, jotta lattia olisi tiiviimpi ja sitä kautta hiiret pysyisi talvella pois ja muutenkin lattia olisi mukavampi eikä tarvitsisi niin paljon mattoja. Sitten mökin tupa (voiko mummonmökissä olla tupa, siis keittiö) tyhjennettiin. Muutimme keltaiseen aittaan. Lattialautojen irrotus.  Mitä sieltä löytyy. No mökki on 100 v vanha, eristeenä oli sammalta ja savea, kuivia molemmat. Ihka luonnon tuotetta. Sitä kärrättiin kuumana päivänä pihalle. Tai isäntä kärräsi veljensä kanssa ja minä levitin sitä mukaa yhdelle kohtaa nurmikkoa.

Ei löytynyt mitään erikoisia aarteita. Yksi sormustin ,  hakaneula,  parsinneula,   kynän pätkä, pätkä sahanterää ja nahkainen kesätossun kärki. Kaikki on tallessa, jospa vaikka  niistä jonkun kollaasin joskus tekisin. 

Hoikat sormet on ollut tuon sormustimen käyttäjällä. Ja mikä suru kun se on kadonnut ja missä tilanteessa.  Ei siinä lattiassa nyt niin isoja rakosia  ollut. Vai olisiko tippunut mummun esiliinan  taskusta, kun ovat lattian eristeitä kärränneet.  Kuka sen meille kertoisi.

Komposteja on kaksi. Toinen on ollut ainakin kolme vuotta käyttämättä. Tänään kärräsin  siitä 26 kottikärryllistä multaa siihen samaan täytekohtaan mihin veimme lattian alusen. Kohta saan kukkamaan, oikein kunnon kokoisen, ihanaa. Niin ja rikkaruohoja tietty. 

Missähän välissä isäntä ehtisi tekemään uuden kehikon, vai osaisinko minä tuota vanhaa entrata, niin että saisin viereisen kompostin tuotokset siirtää siihen ja samalla sekoitella sitä. Molemmat on ollut huonolla, hoidolla kun mökki oli kolme-neljä vuotta yhteiskäytössä.  Nyt kun saan projektin valmiiksi, niin tuleekin semmoinen kuri, että sinne ei heitetä käpyjä eikä pitkiä risuja jne jne.😊. Ja nyt kun mökki on meidän, niin eihän kukaan muu uskalla heittääkään sinne mitä vain. Esim muovia löytyi, eikä ollut mahtunut yhtään, hyi sentään. 

Sinne mullat jäi minua odottamaan ja isännälle isompi projekti. Nyt taas pari päivää vanhusten asioita, lääkärillä käyntiä, kotipalvelun asioita yms. 
Oikein mukavia päiviä teille! Erityinen tervehdys uudelle lukijalleni Sarille😊!

Odotan niin kesää

Taimia ja ituja blogista luin kosmoskukasta ja kuinka sen siemenet voi kerätä talteen. Kerroin hänelle, että innostuin , ostanpa siemeniä ja laitan mökin pihaan. Samalla kerroin, kuinka ei ole aiempaa kokemusta kyseisestä kukasta.

No hei onhan. Eikös tuo valkoinen ole juuri kosmoskukka. Sain kukan ruukussa syntymäpäivälahjaksi viime vuoden kesäkuussa. Tuoja vielä pahoitteli, kun ei nätimpää kukkaa silloin illalla mistään kaupasta löytänyt.

Laitoin ruukusta maahan ja siinä se kukki monin kukkasin kiitollisesti koko kesän. En vain tiennyt, että olisin voinut kerätä siemenet talteen. Nyt tiedän.

Viime kesänä kylvin pussillisen samettikukkia ja niistä vain neljä sain lopullisesti ruukkuun. Kuva on ollut täällä aiemminkin.  Olin niin innostunut niistä neljästä. Minä, joka olen aina inhonnut samettikukkaa/samettiruusua, onko niillä eroa. Mutta nyt kun sain ne itse kasvatettua ja kukkimaan, niin voi sitä riemua.

Tomaatin siemeniä minun ei pitänyt ostaa. Muistin sen sitten kun tulin kaupasta kotiin. Päätin viime syksynä, että ostan puutarhalta yhden valmiin taimen. No tässä sitä ollaan, ostan kuitenkin sen valmiin taimen, mutta laitoin minä nuo kuitenkin multaan maanantaina 29.2.2016. 

Kun haimme paikallisesta rautakaupastamme lisää maalia, niin en voinut olla ostamatta oheista minikasvihuonetta. Ostin sen kuitenkin vain idätystarkoitukseen. 
Meillä on lojunut erittäin vähällä käytöllä diaprojektorin teline. Hoksasin, että sehän on oivallinen idätyspöytä. Arvatkaa, missä sitä käytettiin viimeksi?
No viinilaatikoiden telineenä silloin kun täytin pyöreitä vuosia. Päällä oli valkkari ja punaviini ja sivulla oli vissypulloja. Oivallinen apu puutarhan katoksessa. Ei taida vaan kuvaa löytyä.

Sitten ihan muihin asioihin. Maalaushommien kuivuessa järjestelin vaatehuonetta. Poistin käytöstä kaksi puuvillapooloa, kaksi t-paitaa ja yhden tunikan. Yksi yöpaita on vielä odottamassa leikkaamista. 
Tuossa koriste pesusoikossa vien ne mökille. Odotan niin kesää, pihalla möyrimistä, puuceen maalausta ja uutta virkattua mattoa noista kuteista. 
Saas nähdä sitten.

Meillä on isännän kanssa tänään teatteria naapurikaupungissa Akaan Toijalassa
"Munaako herra ministeri" on farssin nimi. Tähänkin voisin toistaa, saas nähdä sitten;-) .

Pensselit kädessä

Sattuneesta syystä meidän eteinen on remontin alla. Eteinen on iso ja valoisa. Paitsi nyt kun kattoikkuna menee uusiksi ja vanha on peitetty pressulla siihen saakka kun uusi saadaan. 

Eteisessämme on normaali vaatenaulakko, jolla on jo ikää.
Isäntä kun maalasi eteisen seiniä, niin minä kätevä emäntä irroitin naulakosta laudat ja maalasin ne valkoiseksi. Hyvä tuli, ei tarvitse ostaa uutta. Ainakin itse olen tyytyväinen.

Osasin irroittaa ja maalata ne laudat,mutta takaisin laittamiseen tarvittiinkin jo isäntää. En osaa käyttää ruuvaria kun irroittamiseen akkuporakoneesta puhumattakaan.

Seuraava projekti on sitten eteisessä oleva peili. Taitaa olla yhtä vanhaa mallia kun vaatenaulakko ja mäntykehyksillä tietty.

Siinä se on olohuoneen sohvalla säilytyksessä. Eilen pohjamaalasin ja tänään sitten ensimmäinen kerros Helmi kalustemaalilla. On muuten tarkkaa työtä.

Minulle sopisi semmoinen nopeampi sutiminen. Isäni oli muurari. Äiti sanoi, että isälle ei auta antaa maalipensseliä tai telaa, hän rappaa, ei osaa oikein maalata. Olisiko minussakin vähän sitä rapparin vikaa.

Siinä se nyt kuivuu. Tänään ensin jumppaan ja sitten pensselit käteen.

Mukavaa päivää teillekin, aurinkoa!

Erityisterveiset teille sivustolleni liittyneet: Heidi H ja Virkkuumummo:-) .

Kässäjuttuja

Oman pihan "luola", olisi kiva leikkipaikka lapsille. Huomasin sattumalta, kun kävin takapihan kompostilla.
Saksanmarjakuusi on taipunut raskaan lumen painosta.

Saman kuusen päälle ripustin joulukuussa valmistuneen virkatun neuletakin. Silloin ei vaan ollut lunta niin kun nyt.
Lankana ihanan pehmeä Austerman  Microlana Fine. Koukku numero 3.
Lankaa kului 725g. 

Saman kuusen päälle heitin pitkävartiset sukat, jotka alunperin tein tyttärelle, mutta varsissa oli liian vähän silmukoita, niin sukat menikin hänen tyttärelle.

Tytär sai sitten nämä sukat, joiden kärkiä korjasin kolmeen kertaan, sitten luovutin. Pitäisi vaan tehdä ja tehdä, niin lopputulos olisi parempi.

Joudun siivoamaan muusta syystä ompelu-kodinhoitohuoneeni. Voi sitä kaaosta mikä syntyy heti kun siellä jotain tekee. Jopa silloin kun siellä muka siivoaa.
Kuvaa en kehtaa edes ottaa. Mutta hyvä siivota välillä. Löysin oheisen kasan virkattuja lappuja. Niitä on 62 kpl.

Meillä on mökillä puurakenteinen huvimaja, jonka nimi on Vokkila. Sen on anoppi saanut 80v syntymäpäivälahjaksi. Anoppini nimi on Orvokki ja häntä kuulemma lapsena jotkut sanoivat Vokiksi.
Sisustamiseen en syksyllä ehtinyt, enkä pahemmin tulevana kesänäkään. Mitä nyt pari uutta pehmustettua tuolia, uusi rullaverho jne. Mietin, että sinne voisin tehdä noista lapuita värikkään peiton.

Näissä tunnelmissa toivottelen teille mukavaa viikkoa!

Hyvää Ystävänpäivää!

Hiljaiseloa tässä blogissa. Niin se tammikuu meni ja helmikuutakin mennään jo ystävänpäivässä. Tätäkin olen tallentanut ja muokkaillut pariin kertaan. Ensin kirjoitin loppiaisena, sitten Runebergin päivänä ja nyt tosiaan ollaan kohta ystävänpäivässä. Että kiirettä pitää. Jos ei aina niin kiirettä, mutta kuitenkin ohjelmaa sen verran, että illalla en ole enää jaksanut blogia päivittää, vaikka tarvis.

Teidän toisten blogeja olen lukenut lähes joka päivä, kiitos teille ihanisille.

Tammikuussa oli kovia pakkasia. Alkukuusta olimme noin viikon verran tyttären kotona koirien vahtina heidän lomaillessa.

Siellä ollesssa harjoittelin minulle uuden sukan mallia.
Virheitäkin varresta löytyy, mutta ensimmäiset harjoituskappaleet tulee itselle että väliäkö sillä. Kirjoitin tosiaankin, että  tulee, nimittäin molemmista sukista kärkikavennukset tekemättä. Jääkö ensi syksylle kavennusten teko ja sukkien päättely, sukkia kun riittää, ei ole ihan pakko saada just valmiiksi. Nyt on jo muut käsityöt mielessä.

Kuvassa se "minun" koirani viluissaan, isännällä talutettavana oli Australian paimenkoira, josta ei nyt löydy kuvaa. On lähes kokonaan musta ja sen vuoksi hankala kuvattava. Tein russelille tossut vasta sen kylmän hoitoviikon jälkeen. Kuinka sopivat tuli, en tiedä, en ole muistanut käyttökokemuksia kysellä.

Kun pakkaset oli kovimmillaan oli aikaa tutkia vanhoja valokuvia ja kirjeitä joita löytyi ostamamme mökin vaateaitasta. Oheinen kirjenippu, kirja ja miehelle nimikoitu nenäliina kuului yhdelle tietylle Jussille. Oheinen kirjenippu oli tämän Jussin tyttären kirjeitä isälleen Hauholle. Tytär asui silloin mm.Helsingissä.  Kirjeet oli vuosilta 1942-1945. Kirjeitä oli paljon veikkaisin, että kirjoitettu keskimäärin kerran pari viikossa.

Onneksi pienen salapoliisityön myötä löysimme kirjeiden kirjoittajan tyttären. Itse kirjeiden kirjoittaja on jo pois nukkunut joitakin vuosia sitten.

Tapasimme tyttären kanssa tammikuun lopussa. Eilen saimme häneltä viestiä. Hän kertoi eläneensä äitinsä nuoruutta sivu sivulta, päivä päivältä itkien ja  lukeneensa sitä kovaa elämää ja puutetta mitä silloin sota aikana on ollut. Hän sanoi  niin kauniisti, että äitinsä ei koskaan valittanut siitä elämästä. Ja että eipä hänellä äkkiä tule mieleen valittaa jostain pehmeästä tomaatista tms kun on lukenut äidin kirjeitä. Niissä kirjeissä äiti kertoo isälleen kun ei saanut mistään perunoita, ei lihaa, ei kalaa ja kahvikin oli korviketta. Ja kuinka onnellinen hän oli kun isä lähetti tyttärelleen kalaa, palvattua lihaa jauhoja tms ruokaa.

Meidän pitää olla kiitollinen näinä yltäkylläisyyden päivinä, kun kaikkea on tarjolla.

Tuli niin hyvä mieli, kun toimitimme kirjeet oikeaan paikkaan, oikeaan sukuun, emmekä vain heittänyt niitä saunan pesään.
Näin ystävänpäivän alla onkin hyvä tähän lopettaa.

Hyvää ystävänpäivää teille! Kesää odotellessa.