sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Aurinkokasvikset

Hei vaan kaikki!

Laitanpa tännekin varoituksen. Tänään löytyi oheisesta Aurinkokasvispussista kuvan mukainen terävä muovinkappale.



Onneksi on kuitenkin sen verran iso kappale, että aikuinen saattaa sen huomata. Meillä isäntä huomasi. Mutta en uskalla kuvitellakaan, mitä seuraisi, jos juuttuisi kuitenkin jonkun kurkkuun. 
Paluupostia menee ko.firmaan.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Myssyt kahvikuppi ja lenkkeilyä

Kahvikuppihaaste jo loppui. Haluan kuitenkin esitellä viimeisimmän ostokseni. Pentikin Vanilja sarjaa. Kokeilen ensin kuppia, ennen kun päätän ostanko lisää.


Kahva ainakin tuntuu hyvältä ja kuppikin aika mukavan kokoinen kahvikupiksi. Täytyy vielä varmistaa valmistetaanko noita kotimaassa, mikään kun ei ole enää niin kuin kuvittelisi.





Kun sain äidille menevän hartiahuivin valmiiksi aloin heti kutomaan (pitäisikö oikeasti sanoa neulomaan) itselleni myssyjä. On oikea tarve. Toinen tuulipuvun kanssa oikean värinen ja toinen kauppareissuille yms mustan toppiksen ja violetkn huivin kanssa. 

Ulkokuvat vastaa paremminkin todellista väriä. Molemmissa Seiskaveikka lankana, puikot numero 3 resori ja muuten numero 4,5. Lankaa kului 75 g.


 On se hyvä, että kirjoitan tätä blogia ja kuvaan asioita. En olisi nimittäin huomannut violetissa myssyssä silmäpakoa, huh. Hyvä kun huomasin, vielä ei onneksi ollut käytössä. Ei muuta kun virkkuukoukulla silmäpakoa poimimaan.

Ei ole muuten palmikon tekeminen helppoa, no onhan se, mutta kierrokset välillä venähtää. Tarvitsisin kunnollisen kierroslukumittarin. Onneksi ei ole kysymys lahjasta, eikä tilaustyöstä.



Olen niin innostunut tekemään pientä lenkkiä päivittäin ja samalla testaan ja kilpailen itseni kanssa. Odotan, koska lenkki menee nopeammin, sitten on suunnitelma, miten teen lenkkiin lisäkilometrejä. 



Tuossa mallissa ei ole päivittäinen lenkkini, vaan tein lenkin veljeni postilaatikolle. Tulihan sekin mitattua kuinka lähellä asumme. 




Oli mukava kävellessä seurata omakotitaloalueellamme kuinka ihmiset laittoivat erialaisia valoja pihoilleen. Olihan tänään kaunis päivä, oli vähän aikaa oikea auringonpaiste.

Meillä laitettin myös viikolla rakentelemani kuusenränkkäruukku valoille. Huono kuva, kun kuvasin pimeässä. 


Tässä kuvassa se ilman valoja. Isäntä sanoikin, että viedäänkö se tuossa kottikärrysä etupihalle, olisihan kärryt joulunpunaiset. No ei nyt kuitenkaan.

Meillä on ilman mitään erikoisia suunnitelmia tiedossa vain rento viikonloppu, sitä samaa toivottelen teillekin.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kahvikuppihaaste 5/5 ja viikon varrelta

Tätä haastetta varten kävin kaivamassa varastosta yhden kahvikuppiparin ja teekupin. Retrot kupit on pakattu laatikkoon, menee joskus joko muksuille (ei kelpaa;)), tai sitten viimeistään kirpputorille kun muutamme omakotitalosta pois.


Banaania ja kahvia. Oletteko koskaan maistanut? Aika hyvä yhdistelmä.Nythän banaanin pitäisi olla niin terveellistä.


Kupit on Arabian Ruija-sarjaa. Aloin keräämään Ruijaa kuppi/kuukausi vauhdilla joskus 1973-1975, en muista tarkkaa aikaa muuta kun sen, kuinka silloin ne oli niin hienoja ja kalliita siihen elämänvaiheeseen. Oikeastaan tykkään sarjasta edelleen, tai sitten ne on ollut tarpeeksi kauan varastossa. Teekuppi on ihanan avara. Pussitee joka aina tahtoo olla liian kuumaa jähtyy tuossa kupissa sopivasti.



Jossain vaiheessa, vaihdoin keräyskohteen ja valitsin Arabian Airiston, josta en tykkää nykyisin ollenkaan. Niitä on kuitenkin täys tusina, niin pysykööt nyt vielä varakuppeina.



Oletteko huomannut, kuinka kuppien koko on muuttunut? Kai se on tätä samaa, kun juomapullot, tölkit, pizzat, kaikki muu on suurempaa kun ennen.
Tässä on tämänhetkiset ns paremmat kupit. Mikäs noiden nimi onkaan, ei löydykkään pohjasta.
Näihinkin ihastuin kerran, oli pakko saada. Villeroy & Boch. Etsin kauan, mitä sarjaa alan keräämään ja päädyin näihin kesäisiin kuppeihin. Täytyy kyllä sanoa, että aika iso pullalautanen ja kun kupitkin on vähän niinkuin tee/kahvikuppeja, niin vievät ison tilan kahvipöydästä. Että silloin vain esille kun pienempi sakki kokoontuu.

Olipas tarpeellinen tämä kuppikuvaus. Huomasin kuppeja olohuoneen pöydille asetellessa, että hui, kukkanihan kuolee, kukaan (minä) ei ole niitä kastellut. Joskus isäntä huomauttaakin, että koskas aiot kukat kastella. 



Aivan kuivaa multaa. Siksi joulukaktuksen raakkukin varmaan kukkii, yrittää ilmoittaa  minulle, että nyt hoitoa välillä. Jukkapalmun kasvannainen oli lähes taipumassa lattiaa kohden. Semmoinen kätevä emäntä meillä asuu. 


Laitanpa tähän vielä muutaman kuvan äitini kutomisista. Mankelin päällä olevista muutama vielä kesken, sitten syksyn urakka joutaa lahjapaketteihin. Eikä tuossa kaikki ole. Kasvavat lastenlasten jalat on jo saanut ensimmäiset sukat, samoin muutamat tumputkin tekaisi. 
Tässä yksi syy, miksi minulta tulee vain yhdet tai kahdet sukat talvessa. On se ilo omistaa niin virkeä äiti. Ehkä sitten joskus minäkin:-) .

Kahvikuppihaaste omalta osaltani loppi. Luen kivoja blogeja, kuten SatunNainen (haastettu), Elämää Onnenpähkinässä (haastoi minut), Koukutellen, XL Cheap and Chic, Mummon Pajukori Villa Tuta, Kukkaiselämää ja Eilistä Paistoa. Haastankin teidät niin, että vaikka vain yhden kerran, yhtenä päivänä esittelisitte lempi kahvi- tai teekuppinne. Mutta eihän tämä ole niin vakavaa, jos on jotain muuta mukavampaa. 
Nyt on tiistai, kivaa päivän jatkoa teille lukijat!







lauantai 22. marraskuuta 2014

Hartiahuivi ja vähän kahvikupeistakin

Äidille huivi.
Vielä en ole päättänyt, annanko huivin hänen 85v syntymäpäivillään, vai laitanko joulupakettiin.
Meillä on veljen kanssa kimppalahja, Doro-kännykkä. Äiti ei haluaisi niinkään uutta kännykkää, tykkää tutusta turvallisesta Nokia 3310:stä. Ajattelimme kuitenkin, että oppii ihan hyvin  uuden puhelimen käytön, kun pää pelaa täydellisesti.
On se ihanaa seurata vanhusta, joka tulee itsenäisesti toimeen. Ei tarvitse juurikaan apua, mitä nyt ikkunoiden pesussa, verhojen ripustuksessa ja palovaroittimen patterin vaihdossa, koska olemme kieltäneet kaikenlaisen kiipeilyn. 





Lanka Karnaluksista Tallinnasta ostettu Alize Angora Gold, lankaa kului lähes kaikki kolme 50g:n kerää. 


Ajattelin, jos löydän sopivan värisen valmiin baskerin, niin kiinnitän kukan siihen ja annan sen huivin mukana. Tässä kuvassa langan väri on oikea.



Kahvikupeista taas esittelen yhden kupin. Noita minulla on ollut 6kpl, nykyään enää 4 kpl. En edes muista missä ne kaksi on, onko mennyt rikki, vai olenko laittanut kirppikselle. 

Olin 90-luvulla posliininmaalausryhmässä. Silloin tykkäsin siitä, nykyisin en niinkään. Nuo kupit on ollut kuitenkin hyvät varalta perhejuhlissa. Aluslautasina vanhoja kukkalautasia joita olen hankkinut aikoinaan kirppikseltä.

Tässä kupit, joita ei ole koskaan käytetty. Häälahjaksi saatu 2 sinistä vuonna 1971. Vuonna 1972 saimme kaksi vaalean vihreää ja 1973 saimme oheiset vaalean punaiset. Isännän jo edesmenneiltä kummeilta, rakkaudella annettu. 

Kehyksissä minä  "Tantta retliini" 50 vuotiaana. Sain kauniit kehykset silloin lahjaksi. Outoa pitää omaa kuvaa lipaston päällä, mutta kun on ne niin kauniit kehykset, niin pitäähän ne esillä olla. 

Toivottelen oikein mukavaa viikonloppua! 
Minulla tänään kotipäivä ja uuden käsityön aloitus.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kahvikuppihaaste 3/5

Arkimukini kuva sattuu olemaan valmiina tabletilla.


Helmilankahylsy  hieman näkyy taustalla, kirppariostos.

Muki on minun rakas entinen työmukini, joka käytössä kotona edelleen.
Muki kertoo niin minusta. Silloin kun olimme molemmat isännän kanssa vielä työelämässä, niin sunnuntai oli usein silityspäivä. 
Mukissa on violetti kangasta silityslaudalla, sitä väriä on minulta varsinkin ennen löytynyt. Yksi mies nimittikin minua "Tantta retliiniksi".
Kun sivuutin työjuttuja, niin laitanpa tähän myös semmoisen mukin kuvan mitä minä en saa käyttää. Eli isännän oma muki työajalta muistona. No siinä vieressä minun kynä, jota taas isäntä ei saa käyttää:-) .

Aamulla aloitin uuden virkkuun, nyt sen pariin, että saatte muutakin kun kuppien kuvia. 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kahvikuppihaaste 2/5

Laitanpa haasteeseen mukaan kupin, jota en koskaan tätä ennen ole käyttänyt kahvikuppina. Ja arvatkaapa mitä tein kuvauksen jälkeen. No kippasin kahvin mukiin ja kannusta lisää kahvia päälle. Että tämmöistä kuppiesittelyä tällä kertaa.


Kuppilla on jostain 60-luvulta, omasta kodistani. Ei ole aluslautasta, enkä sitä tarvitsekkaan.
Käytän kuppia nimittäin mittana silloin kun luen vanhaa ohjetta, joissa mittana on kahvikuppi, joskus juomalasi jne.



Nykyisillä kupeilla saattaisi kakut tms epäonnistua, niin on kupit suurentuneet vuosien saatossa. 
Arkena meillä käytetään mukeja, minulla kaksi suosikkia, eilinen toinen niistä  ja toisen laitan tänne huomenna.

Kuvassa päiväkahviherkuttelu. Päiväkahvilla syön yleensä päivän toisen palan ruisleipää, siinä minun päivittäiset leipäni onkin, ellei ole keittoruokaa.

Joskus tekee niin makeaa mieli, niin voileipäkeksit ja appelsiinimarmeladi auttaa. 

Tykkään pitää voileipäkeksiä varalla, niistä saa äkkiä joko suolaista tai makeaa tarjottavaa.

Ja sitten haaste. Tykkään kovasti SatunNainen Paulan blokista. Haastan Sinut Paula esittelemään kuppejasi. Mutta jos et halua, ehdi tms, niin eipä tämä ole niin vakavaa lainkaan. 

Nautitaan kauniista loppusyksystä!




Torkkupeitto, tumput ja kahvikuppihaaste




Olimme viikonloppuna isännän nuorimman siskon viisikymppisillä.

Lahja oli perinteinen, joka kerätään suvun kesken. Juhlat olivat eräällä mökillä. Sinne emme vieneet kukkia, vaan tein torkkupeiton niin kuin kukkasen asemasta vilukisalle. Heillä on oma mökkikin, ajattelin, että lahja olisi sinne huvimajaan.

Tein samanlaisen peiton myös hänen siskolleen keväällä kun sisko täytti 60v.


Tässä viimeksi virkkaamani. Kaksi kuvaa, samanlaista, kun nyt joku hankaluus kuvien siirrossa. En ymmärrä? Alemmassa kuvassa on siskon keväällä saama peitto.


                                                                                                         
Peitto painaa 1,527 kg
Lappuja yhteensä 48 kpl
Pituus 1,70 m, leveys 1,20 m

Tässä oma peittoni, joka tehty kasvivärjätyistä langoista. Kuva ollut jossain muodossa aiemminkin täällä. Peitto on yöllä lattialla vieressäni, jos palelen niin on mukava siitä heittää täkin päälle.

Peittoja näiden kolmen lisäksi olen tehnyt pari muuta lahjaksi. Yksi ainakin pitäisi vielä tehdä. Mustaa, valkoista ja harmaata on toivomus.




Heti kun sain peiton valmiiksi otin tumppulangat esille ja alkoi tumppuharjoittelu.
Meillä on aina sanottu tumppu, jotkut puhuu lapasesta tai kintaista, ihan vieraita sanoja minulle.

Tumppuja olen viimeksi kutonut jotain 1988-1990. Muistan nimittäin ne viimeiset peukaloa vaille kesken jääneet. Tein niitä silloin meidän nuorimmaiselle joka on nyt 33 vuotias, että onhan siitä aikaa. Minähän olen tunnettu keskeneräisistä käsitöistä.

Varmaan parisen vuotta sitten kudoin niihin peukalot ja annoin tyttären tyttärelle.
Sama tyttö saa myös nämä harjoituskappaleet.

Näitä en kyllä kehtaa vielä äidilleni näyttää. Hän on oikea taituri neulomaan sukkia, tumppuja , kuviotumppuja ja käsineitä. Siksi minun ei ole ollut pakko koskaan niitä  neuloa, kunhan omaksi ilokseni olen niitä tehnyt.

En ole sitten kansakoulun jälkeen tehnyt lisättyä peukaloa tumppuun, vaan ihan aukolla vain.
Muistan vieläkin ne vaaleanpunaiset tumput mitkä koulussa tein. Voi mitkä reijät oli jokaisella peukalon  lisäyskerroksella. Ja miten isot ja löysät ne tumput oli. En pitänyt niitä.   Äiti purki ne jossain vaiheessa ja kutoi uudestaan, sitten ne kyllä oli mieleiset.

Kuvassa valmiimmat tumput tein kaksinkertaisesta langasta toinen lanka Novitan Nalle Marjaretki ja toinen Novitan Rose Mohair. Ei sitten yhtään välähtänyt, että toinen lanka on  konepestävä ja toinen vain käsin pestävä. No nehän olikin harjoituskappaleet. Semmoista sähellystä minulla.

Sain Elämää Onnenpähkinässä kahvikuppihaasteen. Laitanpa tähän loppuun kuvan arkimukistani. Syön lähes joka aamu kaurapuuroa ja päälle kahvia, joskus jopa pari mukillista ja viipaleen ruisleipää. Ruisleivästä varaan itsekkäästi alapuolen. Isännän on tyytyminen sitten yläpuoleen.
Ei sitten muuta, kun tumppukudin käteen ja telkkarin ääreen. Ja teille toivottelen mukavaa viikkoa!
















maanantai 10. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa

On pidellyt kiirettä, niin juuri eläkeläisellä eiks vaan:-) 

Olemme käyneet kolmessa eri teatteriesityksessä, museossa, harrastuksia, vähän velvollisuuksiakin liittyen vanhuksiin. 
Mutta suurimmaksi osaksi iltasella olen ollut kotona, virkkuu tai tabletti sylissä ja telkkari auki. Katsellut ja kommentoinut toisten kivoja blogeja. Ei ole aika käynyt pitkäksi.






Muutamana iltana olen puuhastellut tämän tilkkutyön parissa. Leikkelin isännän paitoja suikaleiksi, yhdistin suikaleet jne. Nyt pitäisi laittaa linkki mistä sain tuohon idean. No laitan sen sitten kun osaan ja sitten  kun ehdin tuota jatkamaan. Silittämättä, tikkaamatta jne. Saas nähdä sitten tuleeko kevytpeitto puusohvalle vai minulle kesämekko, se jää nähtäväksi. Innostuin niin, että väillä oikein  posket punotti ompeluvalon lämmössä.

 Sitten tulikin isänpäiväpuuhat, siivousta ja vähän leivontaa. 
Saan aina tilkkuilusta senpäiväisen sotkun aikaiseksi, kuljetan tilkunpaloja ja lankoja jaloissani ympäri huushollia vaikka minulla on ompeluhuone. 

Käsitöistä vielä, on minulla toinenkin projekti meneillään, pikkuisen virkkausta vielä tänään ja mahdollisesti huomennakin, sitten se on valmis. Vien "vilukissalle" lahjaksi, kuvia tulee lauantain jälkeen.


Nyt harjoittelen linkin hakemista. SatunNainen Paulan kanssa varmaan viime viikolla keskustelimme Fiskarsin veitsistä ja Hackmanin tuotteista.                        
Että tällaista pääsi tapahtumaan. Ei ole kyllä vanhan veisen syy, olisi se kestänyt vielä vuosia oikeassa käytössä.                                                                                                 

Arvatkaapas missä tuo meni poikki. No ehkä keittiöveistä ei kuulu käyttää puukon asemasta hajotettaessa tyhjää punaviinilaatikkoa kierrätyskäyttöön.
Laatikkoon mahtuu hyvin kierrätykseen menevää kartonkia. Ehkä ensi kerralla otan retkipuukkoni esille, tai oman kauniin kukikkaan ruuvimeisselini (jolla ei oikeasti tee mitään, sanoo isäntä).

Näiden kuvien ja tarinoiden myötä toivottelen teille oikein mukavaa alkanutta viikkoa!