Tulin vain moikkaamaan!

Viikonloppu meni ja uusi viikko taas.
Loppuviikosta oli kuin meille tehty juttu Aamulehden asuntoliitteessä. Siinä kerrottiin kodinkoneisiin tulevista yleisimmistä vioista ja miten niitä voitaisiin ennalta ehkäistä. Kun olin sen jutun aamulla sängyssä lukenut, niin sanoin miehelle, että nyt pitääkin kahvinkeittimelle tehdä puhdistusajo, koska en ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Ensin aamupala, sen jälkeen aloinkin sitä sitten tekemään.

Olen aika ajoin tehnyt puhdistusajon keittimelle etikkavedellä, eikä aiemmin ole ollut edes tarvetta ostaa siihen tarkoitukseen varta vasten myytävää ainetta. Nyt en sitten tiedä johtuiko tuosta näytepussissa olevasta aineesta, joka tuli Moccamasterin mukana, silloin joskus, vai oliko puhdistusväli vain liian pitkä, mutta olipa tarpeellinen puhdistus, sen verran reippaasti  mutua oli ensimmäisen läpiajon jälkeen pannun pohjalla. Näytepussi on pyörinyt varmaan jo kolme vuotta keittiön kaapissa, ajattelin, että nyt käytän sen ennen kun menee puhki ja tahraa kaapin siinä samalla. Kunhan lähden kylile, niin etsin oheista ainetta tai vastaavaa kaappiin valmiiksi, oli se sen verran opettavainen kokemus.

Mitenkä te puhdistatte kahvinkeittimen?

Samalla kun puhdistelin kahvinkeitintä laitoin tiskikoneen päälle. Se pesi aikansa ja alkoi sitten vilkuttamaan erikoisesti merkkivaloja. Isäntä sen huomasi, minä siihen joo joo, älä koske siihen. Olin huomannut saman oireen jo jonakin toisena päivänä. 
Mutta nythän se myrkyn lykkäsi, nyt se leikkiminen sitten loppuikin. Ei ota kone enää vettä, muka poistaa vain vanhaa jota tyhjässä koneessa ei ole. 
Ei muuta kun tänään soitto korjaajalle, joka ehtii konetta katsomaan vasta torstaina. No eihän maailma siihen kaadu, toisaalta on kivakin tiskata välillä käsin.

Ennen kun tiesin, minä päivänä korjaaja ehtii meille katsomaan voiko koneelle jotain tehdä, niin keräsin tiskipöydän alakaapissa olevat aineet ja välineet pois, olkoot nyt tuossa laatikossa siihen saakka.
Tuli kyllä mieleeni, että jos olisin aiemmin reagoinut koneen merkkivilkutuksiin ja ajanut siinäkin koneessa "myrkkyajon" läpi, niin oltaisiinko vältytty tulevalta remontilta. Kone oli puhdas sisältä, mutta jotainhan siellä sisällä uumenissa oli, kun kerran siitä vilkutteli. 

Ei kai kuitenkaan hiiri, kuten oli joskus 80-luvulla. Hiiri tiskikineen alla koneistossa kuolleena sähköiskun saaneena. Se onkin pitkä tarina, ei siitä sen enempää. Onneksi hiiriä ei ole näkynyt enää vuosiin, kiitos naapurin "kattokissan".

Erikoisuudet jatkuu. Sitten yöllä kun olimme nukkunut noin tunnin, niin kuului kauhea kolaus. Päivällä se ei olisi ollut kova ääni, mutta kun se kuuluu yöllä ja siihen herää yllättäin, niin kyllä sitä pelästyy. Kumpikin kuljettiin pitkin asuntoa saunaa myöten, niin emme löytäneet syytä. No sehän alkoi vaivata minua, en saanut sen jälkeen unta. Isäntä kyllä nukkui kun tukki.
Minulla on uusi kivan tuntuinen kirja, sekin osaltaan valvotti, kun juoni vei mukanaan.

Sitähän minä sitten luin neljään asti yöllä, sitten pakotin itseni nukkumaan.
Aamulla jatkoimme kolauksen syyn etsimistä ja löytyihän se. Se oli pieni kattolistan pätkä, joka oli tippunut vierashuoneen oven taakse. Mutta kun tippuu korkealta ja kolahtaa laminaattiin, niin äänihän siitä pääsee. Listanpätkä oli kuulemma huonosti ammuttu paikalleen, sanoi isäntä meidän remonttimies;).

Puuhastelin viikonloppuna vähän jotain muutakin, kuten esim värjäsin koneessa yhden virkatun puuvillaliivin. En ole sitä koskaan pitänyt, kun se oli luonnonvalkoinen, oli ruma, kuin olisin virkatun sängynpeiton päälleni heittänyt.  Laitoin kaksi pakettia mustaa väriä, jopa tuli musta, sehän se oli tarkoituskin. Laitan kuvan sitten kun löydän, tai keksin minkä väriset vaatteet laitan sinne alle.  Jotain punaista, turkoosia tai keltaista olen ajatellut.

Nyt toivottelen teille oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Kerron viimeistään loppuviikosta miten meille kävi tiskarin kanssa.