Mitä minulle kuuluu?

Kiitos minulle  hyvää ja niin myös miehellenikin.

Ihan pikkuista vaille 3kk:n blogitauko. Ei tarkoituksella, vaan on ollut kaikkea muuta. En vain ole jaksanut keskittyä.

Kesällä on ollut kaikenlaista. Oli kylmä ja sateinen kesäkuu, tai no oliko kylmä, en enää muistakaan, sateen muistan. Sateisina päivinä katseltiin mummonmökkejä lähiympäristöstä,  niin Pirkanmaalta kuin Hämeestäkin.
Sitten  muutama isännän sisaruksista sanoi, että miksi ette osta tätä (siis appivanhempien mökkiä).

Siis tätä,  meille niin tuttua. Ensin isännän jo kauan sitten edesmenneen tädin mökkiä, sen jälkeen appivanhempien mökkiä. Meille tuttu paikka, minulle tuttu jo yli 45v takaa, isännälle paljon pidemmältä aikaa. Hänen synnynpaikkansa on samassa kylässä, muutaman sadan metrin päässä. Se talo on tosin myyty vieraille joskus 60-luvun lopussa. Mikäs sen parempaa, kyllähän 
tämän tutun paikan ostaminen meille sopi.

Olimme vain arkoja ensin ehdottamaan asiaa, siksi katselimme muualta, mökillä kun kävijöitä kuitenkin riitti.

Kivijalassa vuosi 1914. Tosin ei silloin vielä tällä paikalla,mutta 5vuotta myöhemmin.

Mökki on vanha, samoin piharakennukset aittat, sauna, "kaluvarasto" (entinen yhden lehmän navetta) jne. No onneksi appi ja anoppi on tehnyt oman osuutensa remonteista, että ei ole sentään alkuperäisessä kunnossa.

Isännällä on paljon sisaruksia. Heillä joillakin on omat mökit ja jotkut eivät olleet kiinnostunut mökkeilystä, joten myös he hyväksyivät meidän ostotarjouksen appivanhemmille. Joten nyt tässä sitten ollaan "mökkiläisiä".

Ja tonttia piisaa, enemmän kun kotona omakotitalossa.

Sitten kun kauppakirjat oli kirjoitettu, niin tietysti sormet syyhysi laittaa mökki oman mielen mukaiseksi. Vaikka  on syksy. Meillä vaan oli kaikenlaista. Emme päässeet heti mökkeilemään, tai sitten vain päiväseltään käymään jne.

Ei sinä kaikki. Anopille sattui aika paha tapaturma heinäkuun alkuviikoilla. Me olimme isännän kanssa silloin " päivystysvuorossa" vanhuksille, kun kaksi sisaruksista oli matkoilla ja toiset muuten vain mökkeilemässä yms. 

Olikin pitkäaikainen juttu ja yhden potilaan sijasta meillä oli kaksi potilasta.

Nimittäin appi 88v ei osannut muuta kuin istua nojatuolissa ja odottaa kun joku tulee hakemaan häntä "äitiä katsomaan".

 Sitten kaikki ruokailuiden järjestämiset jne. Anoppi oli yli kuukauden sairaalahoidossa. Siinä ajassa laitostuu. Sitä ei uskoisi, ellei omin silmin näkisi. Ennen niin omatoiminen ja omapäinen  ihminen muuttui passiiviseksi.  Ja kotiuttamisen jälkeen hän pari kertaa joutuikin uudestaan hoidettavaksi vuodeosastolle

Laitostumisesta kuvaavaa sekin, että hän  olisi muutaman kotipäivän jälkeen taas halunnut takaisin laitokseen kotinoli jotenkin outo hänelle ja ne kaikki meidän uudet järjestelyt.

Nyt päivä päivältä mennään eteenpäin ja vuorottelemme näistä vastuista isännän sisarusten kanssa.

Vanhuksille tulee nyt valmista mikrossa lämmitettävää ruokaa ja hoitajat käy pari kertaa päivässä. Silti heidän luonaan on käytävä päivittäin.

Eikä tässä kaikki. Tasan viikko sen jälkeen kun olin anopin kanssa päivystyksessä sattuneen tapaturman takia, niin sitten olin siellä taas. Isäntä tippui yhden mökin esittelytilaisuudessa tikkailta alas selälleen maahan. Mökki oli semmoinen, jossa oli vintillä lisätilaa. Satuin kysymään välittäjältä, että onko se korkea tila. On, hän sanoi ja kaivoi tikkaat esille, koska rappusia sinne ei vielä ollut. Kävi itse ensin katsomassa ja sitten kehoitti meitä katsomaan. Tikkaissa oli niin isot tikasten välit, että en uskaltanut mennä. Isäntä meni ja ne tikkaathan oli ihan mädät. En ehtinyt sanoa isännmälle, että hei naula on irtoamassa, kun yksi puola katkesi ja hän oli selällään maassa.

Ei onneksi sattunut muuta kuin lihasrevähtymiä ja mahdollisesti hiusmurtumia jossain kylkiluissa. Särkylääkettä ja lepoa. Nyt onneksi jo kunnossa.

Viime viikonloppuna oli todella kaunis ilma,  olimme mieheni ja äitini kanssa  pe-su Jyväskylässä kummityttömme häissä. Olipa mukavaa, kaunis hääpari, hieno kirkko, mukava tunnelma hääjuhlassa. Ja kaikki vielä kävelymatkan päässä hotellilta. Sehän kävi ihan pienestä kesälomasta näin eläkeläisellä.

Eli tämmöistä minulle kuuluu. 

Olen lukenut teidän blogeja, vaikka en ole ehtinyt/jaksanut kommentoida vaikka monta kertaa mieli olisi tehnyt.

Nyt on syksy ja harrastuksetkin alkoivat, toivon itse lämmintä syksyä ja sitä toivottelen teillekin!