Harvakseltaan

Harvakseltaan täältä kirjoittelen. Aika lentää kuin siivillä. Mummonmökillä olemme sen mitä ehdimme velvollisuuksilta.  Sitten kun mökille päästään, niin se onkin täyttä työtä, niin että ei välillä kuvia ehdi ottaa. Mitään en ole ehtinyt ommella, vaikka tuossa paistattelen vanhan ompelukoneen äärellä. Kone tuotiin mökiltä, annamme sen isännän nuorimman siskon tytölle. Mutta täytyihän minun testata toimiiko vielä ja osaanko vielä polkukoneen rytmin. Hyvin toimi.

Lähellä sydäntä on nyt isännän vanhukset. On tosi raskasta. Appi oli paria päivää vaille 3 viikkoa sairaalassa ja anoppi vietiin hoitokotiin kolmeksi viikoksi. Kumpikaan ei ollut enää entisensä kun he kotiutuivat. Appi on vakavasti sairas ja anoppi laitostoitui siinä ajassa. Uskallan sanoa, että hänellä oli parempi hoitokodissa kun kotona, mutta se oli väliaikainen paikka. Ei ollenkaan tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Siellä hän lähti liikkeelle rollaattorin kanssa usean kerran päivässä, oli bingoa,  lauluhetkiä,  hartaushetki,  karaokelaulantaa, kynsien lakkausta yms touhua. Kun taas kotona vain sohvalla tai sängyssä pitkällään. 

Nukun yleensäkin huonosti ja silloin vielä huonommin,  jos on jotain sydämellä. Huomaan, kun herään, niin mietin vanhusten asioita. Yhtenä aamuna valmistin mökillä aamupuuroa mikrossa meille molemmille neliskulmaisessa mikrokulhossa. Ensin noin 2min, sekoitus ja sitten toiset pari minuuttia päälle. Ja katsokaa mitä sieltä tuli. Eikö ole kaunis "puurosydän"?

Mökillä, ensin laitoimme ns "Keltaiseen aittaan" uuden lattian, jotta lattia olisi tiiviimpi ja sitä kautta hiiret pysyisi talvella pois ja muutenkin lattia olisi mukavampi eikä tarvitsisi niin paljon mattoja. Sitten mökin tupa (voiko mummonmökissä olla tupa, siis keittiö) tyhjennettiin. Muutimme keltaiseen aittaan. Lattialautojen irrotus.  Mitä sieltä löytyy. No mökki on 100 v vanha, eristeenä oli sammalta ja savea, kuivia molemmat. Ihka luonnon tuotetta. Sitä kärrättiin kuumana päivänä pihalle. Tai isäntä kärräsi veljensä kanssa ja minä levitin sitä mukaa yhdelle kohtaa nurmikkoa.

Ei löytynyt mitään erikoisia aarteita. Yksi sormustin ,  hakaneula,  parsinneula,   kynän pätkä, pätkä sahanterää ja nahkainen kesätossun kärki. Kaikki on tallessa, jospa vaikka  niistä jonkun kollaasin joskus tekisin. 

Hoikat sormet on ollut tuon sormustimen käyttäjällä. Ja mikä suru kun se on kadonnut ja missä tilanteessa.  Ei siinä lattiassa nyt niin isoja rakosia  ollut. Vai olisiko tippunut mummun esiliinan  taskusta, kun ovat lattian eristeitä kärränneet.  Kuka sen meille kertoisi.

Komposteja on kaksi. Toinen on ollut ainakin kolme vuotta käyttämättä. Tänään kärräsin  siitä 26 kottikärryllistä multaa siihen samaan täytekohtaan mihin veimme lattian alusen. Kohta saan kukkamaan, oikein kunnon kokoisen, ihanaa. Niin ja rikkaruohoja tietty. 

Missähän välissä isäntä ehtisi tekemään uuden kehikon, vai osaisinko minä tuota vanhaa entrata, niin että saisin viereisen kompostin tuotokset siirtää siihen ja samalla sekoitella sitä. Molemmat on ollut huonolla, hoidolla kun mökki oli kolme-neljä vuotta yhteiskäytössä.  Nyt kun saan projektin valmiiksi, niin tuleekin semmoinen kuri, että sinne ei heitetä käpyjä eikä pitkiä risuja jne jne.😊. Ja nyt kun mökki on meidän, niin eihän kukaan muu uskalla heittääkään sinne mitä vain. Esim muovia löytyi, eikä ollut mahtunut yhtään, hyi sentään. 

Sinne mullat jäi minua odottamaan ja isännälle isompi projekti. Nyt taas pari päivää vanhusten asioita, lääkärillä käyntiä, kotipalvelun asioita yms. 
Oikein mukavia päiviä teille! Erityinen tervehdys uudelle lukijalleni Sarille😊!