sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Anopin kaapilla ja vähän omallakin

Tervehdys! Johan venähtikin minun kiireinen ystävänpäiväviikkoni. No ei nyt suinkaan ole kiirettä kaiken aikaa pitänyt, en vain ole malttanut istua paikalleni kirjoittelemaan.

Tammikuun pakkasilla tyhjensin anoppilan pakastimen sulatuksen ajaksi. Sulamista odotellessa keittelin heille nakkisoppaa ja tein kiisselit pakastimen marjoista. Mieleeni jäi ne marjat ja hapahkot omenalohkot, jotka anoppi aiemmin pakastanut. Tänään kun heillä poikkesimme, niin otinpa taas niitä mukaan. Huomenna saavat taas miniän keittämät jälkiruokakiisselit. Eikä ole venyvää;) Anoppi nimittäin aikanaan joskus 70-luvulla kehuskeli, että hänen kiisselit ei ole venyviä.

Piirakan tein lopuista omenalohkoista ja marjoista. Tästä kyllä anoppikin voisi sanoa, että hyvää oli,mutta olisi niitä marjoja voinut olla enemmänkin. 
Mutta mukavan mehevää ja kuohkeaa oli, voin tehdä "Sunnuntaijauhopussin" ohjeella toistekin. Ohje joskus leikattu pussin kyljestä ja teipattu keittiön komeron oveen.

Kuten otsikossa kirjoitin, kävin anopin kaapilla, käyn ehkä vastaisuudessakin. En ole ennen käynyt koskaan, mutta nyt kun he tarvitsevat meidän ja muidenkin omaisten apua, niin täytyy esimerkiksi ennen kauppareissua katsoa mitä todella tarvitaan, tai mitä ei tarvitakkaan. Aluksi toisen kaapeille meno oli vaikeaa, arastelin, siinä jotenkin menee toisen reviirille. 

Tosin, kun leivoin piirakkaa ja katselin kotona omien kaappieni sisältöä, niin löysin vanhentuneita joulupipareita, mantelijauhetta, jotka päätyivät biojäteastiaan. Kuoritut auringonkukan siemenet menee linnuille, kun en ollutkaan laittanut säilytysrasiaan parasta ennen päivämäärää. 

 Aprikoosit ja luumut laitoin esille, jospa ne kuluisi tuosta ihan itsekseen ennen kuin menevät vanhaksi. 



Vähän aikaa sitten kun kirjoitin 7 asiaa itsestäni, en silloin muistanut ollenkaan kertoa yhdestä rakkaasta  harrastuksestani. Se on nimittäin kompostointi. Rakastan sitä multaa mikä tuosta laitteesta aika ajoin tulee. Tuon lisäksi meillä on kolme muuta kompostia, toinen muovinen kompostori, joka on vain kesäkäytössä, sitten on pari "hautumassa" olevaa maakompostia. Katsokaa nytkin tuota mittaria ja on helmikuu, suosittelen lämpimästi.

Toivottelen oikein mukavaa tulevaa viikkoa teille!



2 kommenttia:

  1. Miehen intohimo on myös kompostointi. Olen hänelle ehdottanut tuota lämpökompostoria, mutta taitaa olla LIIAN luomu, ei ole oikein innostunut... ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että jos lämpökompostorin hankkii, niin siihen pitää vähän enemmän uhrata aikaa kun vanhanaikaisiin takapihakomposteihin, joista on kiva kaivella onkimatoja. Tarkoitan niitä, joihin voi heittää kaikki rikkaruhot yms naatit mitä pihalta tulee. Lämpökompostoria kun pitää sekoitella ja "ruokkia" säännöllisesti. Samoin pitää muistaa kerrokset, kuivike, tuore, kuivike, sekoitus jne. Nimittäin, ei meillä kokonaisvaltainen hoito isännältä onnistuisi. Muistutus "Sekoitas taas kompostia" kyllä häneltä hoituu:).Sitten sisällä on oltava myös bioroskis, kannellinen, johon kaikki kahvinporot, perunankuoret yms voi kipata ja se on viitsittävä viedä pihalle oli ilma mikä hyvänsä. Mutta minä tykkään ja meillä sen myötä on saatu normaalin roskiksen tyhjennys 4 viikon välein ja sittenkin roskis on usein lähes puolillaan.

      Poista