Oikein Hyvää Joulua teille ihanille! Ihan oikeasti olette ihania.
En ole jaksanut, tai ehtinyt kirjoittelemaan, mutta olen lukenut teidän kirjoituksianne, joskus aina kommentoinutkin. KIITOS niistä! Ihan oikeasti, olen monesti illan mittaan lukenut juttujanne ja niin tykkään, niin samaistun teihin. Itse olen ollut monesti niin väsynyt, enemmän henkisesti, kun fyysisestikin.
Mieheni puolelta yhden omaisen alzheimer, on se vaan niin läheisen voimia vievä sairaus, että ei aina voi uskoakkaan, joskin omalla tavallaan vaivaa häntä itseäänkin. Ainakin niin, että henkilö tuntee, että häntä ei kuunnella, eikä oteta huomioon. Kyllä on saanut niellä ja kieltä pureskella. On oppinut lähestymään niin kuin lasta aikoinaan.
Eniten huolestuttaa hänen puolisonsa jaksaminen, ikää hänelläkin kuitenkin on jo 88v.
Mutta näin mennään päivä kerrallaan ja me miehen kanssa ja hänen sisarensa puolisoineen siinä mukana. Kuitenkaan ihan kokonaan meidän ei tarvitse kahdestaan jakaa tätä taakkaa.
Viimeksi kävin mökillä silloin kun yhtenä päivänä satoi etelään lunta. Kävimme tekemässa lumityöt ja muutenkin järjestelemässä muuraria varten, sitten se lumi sulikin pois. On onneksi (tässä asiassa) on ollut ihanteellinen lämmin syksy. Muurari kävi tekemässä hellaa uusiksi, korjasi hieman leivinuunin pohjaa ja kammarin uunia. Leivinuuniin löytyi mökin varastosta oikeat luukut, siinä kyllä oli luukku, mutta hieman kevyempää mallia.
Semmoinen, mikä kunnolliset seinässä olevista koukuista pois, nyt tuli oikein kunnollise luukut saranoilla.
Joista minulla ei ole kuvaa. En ole käynyt siellä (jo edesmenneen muurarin tyttärenä pomottamassa). Olin silloin paikalla, kun sovittiin mitä tehdään ja sen jälkeen olen luottanut niin muurariin kun isäntäänkin. Joulun jälkeen meitä mieheni mukaan odottaa oikea siivous. Ja sitten palotarkastus jne. Kevättä kohti mennään ja sitten pääsee kokeilemaan hellaakin.
Tämä kaikki kun sattui niin sopivasti jouluvalmisteluiden alle, niin oli hoidettava joulujuttuja ja anoppilassa joulusiivousta yms.
Tässä hella ennen ilman sivuluukkua ja uutta päälilevyä. Päällä kuvassa kaikenlaista roinaa, jota siirrettin pois remontin tieltä. Vanha puuhella oli siitä erikoinen, että puut laitettiin hellan päältä hassusta luukusta joka nostettiin semmoisella metallisella koukulla. Halusin luukun mistä puut laitetaan ja luukun mistä tuhkat kerätään. Halusin uuninkin, mutta silloin puuhellaa olisi jouduttu syventämään reippaasti ja nyt jo kun mökki on pieni ja iso leivinuuni jo vie tuvasta ison osan, niin sitä emme halunneet. Joten Ritva opettelee käyttämään leivinuunia talvisin ja kesäisin käytetään sähköhellaa ja griliä ulkona.
Tässä vähän tämänpäiväistä nostalgiaa jotain 80-luvulta, vielä se vain mun Philips Ahkera pelittää, tosin aika äänekkäästi.
Nyt joulu osittain mallillaan, osittain jäi jotain tekemättä. Mutta hei, se on vain päivä tai kaks ja sen jälkeen se on ohi, joten nautitaan siitä.
Toivottelen teille oikein rauhaisaa joulun aikaa! Terveisin Ritva
Jaksamista sinulle alzheimer-potilaan ja hänen puolisonsa tukena. Muista, että jos väsyt itse liikaa, et pysty myöskään toisia auttamaan.
VastaaPoistaVoi kiitos Elämää Onnenpähkinässä! Näin se on ymmärrät asian oikein.
VastaaPoistaToivottelen sinulle oikein hyvää ja tervettä vuotta 2016!
Oli sairaus mikä tahansa se vie voimia ja ymmärrystä tarvitaan. Siinä vaiheessa ystävien tuki on tärkeää.
VastaaPoistaOlenkin ihmetellyt oletko lopettanut kokonaan kirjoittelun... mukava kun tulit joukkoon takaisin. Ihana leivin uuni, puilla lämmitettävät takat ja hellat niissä on sitä omanlaistansa tunnelmaa. uunin jälkilämmölle voi laittaa vaikka puuron tai lihan kypsymään yöksi. Aamulla on ihana herätä ruuan tuoksuun...
Kässäritu voimia sinulle ja sydämellistä uutta vuotta. Täällä taistellaan aivan samassa tilanteesa mieheni vanhempien kanssa. Pitkälle edennyt Alxzheimer äidillä ja siinä on isä jo rinnalla kovasti väsynyt ja laihtunut. <3 Paljon lämpöisiä ajatuksia täältä ja kivaa kun oli sinun kuva lopussa. <3
VastaaPoista