Hiljaiseloa tässä blogissa. Niin se tammikuu meni ja helmikuutakin mennään jo ystävänpäivässä. Tätäkin olen tallentanut ja muokkaillut pariin kertaan. Ensin kirjoitin loppiaisena, sitten Runebergin päivänä ja nyt tosiaan ollaan kohta ystävänpäivässä. Että kiirettä pitää. Jos ei aina niin kiirettä, mutta kuitenkin ohjelmaa sen verran, että illalla en ole enää jaksanut blogia päivittää, vaikka tarvis.
Teidän toisten blogeja olen lukenut lähes joka päivä, kiitos teille ihanisille.
Tammikuussa oli kovia pakkasia. Alkukuusta olimme noin viikon verran tyttären kotona koirien vahtina heidän lomaillessa.
Siellä ollesssa harjoittelin minulle uuden sukan mallia.
Virheitäkin varresta löytyy, mutta ensimmäiset harjoituskappaleet tulee itselle että väliäkö sillä. Kirjoitin tosiaankin, että tulee, nimittäin molemmista sukista kärkikavennukset tekemättä. Jääkö ensi syksylle kavennusten teko ja sukkien päättely, sukkia kun riittää, ei ole ihan pakko saada just valmiiksi. Nyt on jo muut käsityöt mielessä.
Kuvassa se "minun" koirani viluissaan, isännällä talutettavana oli Australian paimenkoira, josta ei nyt löydy kuvaa. On lähes kokonaan musta ja sen vuoksi hankala kuvattava. Tein russelille tossut vasta sen kylmän hoitoviikon jälkeen. Kuinka sopivat tuli, en tiedä, en ole muistanut käyttökokemuksia kysellä.
Kun pakkaset oli kovimmillaan oli aikaa tutkia vanhoja valokuvia ja kirjeitä joita löytyi ostamamme mökin vaateaitasta. Oheinen kirjenippu, kirja ja miehelle nimikoitu nenäliina kuului yhdelle tietylle Jussille. Oheinen kirjenippu oli tämän Jussin tyttären kirjeitä isälleen Hauholle. Tytär asui silloin mm.Helsingissä. Kirjeet oli vuosilta 1942-1945. Kirjeitä oli paljon veikkaisin, että kirjoitettu keskimäärin kerran pari viikossa.
Onneksi pienen salapoliisityön myötä löysimme kirjeiden kirjoittajan tyttären. Itse kirjeiden kirjoittaja on jo pois nukkunut joitakin vuosia sitten.
Tapasimme tyttären kanssa tammikuun lopussa. Eilen saimme häneltä viestiä. Hän kertoi eläneensä äitinsä nuoruutta sivu sivulta, päivä päivältä itkien ja lukeneensa sitä kovaa elämää ja puutetta mitä silloin sota aikana on ollut. Hän sanoi niin kauniisti, että äitinsä ei koskaan valittanut siitä elämästä. Ja että eipä hänellä äkkiä tule mieleen valittaa jostain pehmeästä tomaatista tms kun on lukenut äidin kirjeitä. Niissä kirjeissä äiti kertoo isälleen kun ei saanut mistään perunoita, ei lihaa, ei kalaa ja kahvikin oli korviketta. Ja kuinka onnellinen hän oli kun isä lähetti tyttärelleen kalaa, palvattua lihaa jauhoja tms ruokaa.
Meidän pitää olla kiitollinen näinä yltäkylläisyyden päivinä, kun kaikkea on tarjolla.
Tuli niin hyvä mieli, kun toimitimme kirjeet oikeaan paikkaan, oikeaan sukuun, emmekä vain heittänyt niitä saunan pesään.
Näin ystävänpäivän alla onkin hyvä tähän lopettaa.
Hyvää ystävänpäivää teille! Kesää odotellessa.
Kaunis teko teiltä! Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaKiitos Satu Kukkaiselämää!
VastaaPoistaKylläpä mukavaa että jakselet taas kirjoitella ja jakaa tuntemuksia ja ajatuksia meidän kanssamme. Oletko huomannut vanhoissa kirjeissä kuinka kaunista käsiala on. Sitä samaa ei voi sanoa tämän päivän kirjoittelusta. Hartaudella säästän omia " nuoruudessa" saatuja kirjeitä omalta äidiltä tai mummolta. Niitä on mukava lueskella ja palata entisee. Olet oikeassa tänä päivänä yltäkylläisyys on aivan omaa luokkaansa, vähempikin riittäisi. Oikein hyvää ystävän päivää sinulle.
VastaaPoistaKiitos Tuija! Juuri niin kun sanoit niin kaunista käsialaa kirjeet olivat. Ja ne tarinat, ne on kirjoitettu aikoinaan jonkun työn välissä. Meillä on myös nippu kirjeitä jotka anoppini äiti on kirjoittanut yhdelle tyttärelleen. Jossain mm.kirjoitti ennen iltalypsyä ja jatkoi seuraavana aamuna ennen postille menoa. Ihanasti historia tulee kirjeissä esille. Hyvää ystävänpäivä viikonloppua myös sinulle.
PoistaOlipa ihana, kun tytär sai kirjeet luettavaksi. Eikä heitetty vain menemään. Hyvää ystävänpäivää ♥
VastaaPoistaKiitos Kirsti! Juuri niin kun sanoit. Sillä kirjeillä ei ollut meille niin isoa merkitystä kun tyttärelle. Vaikka ostimme mökin miehen vanhemmilta, niin nämä kirjeet ei kuitenkaan kuulunut miehen sukuun vaikka "vierestä liippasikin". Hienoa että anoppini on ne säilyttänyt. Mukavaa sunnuntaita sinulle!
PoistaHyvää ystävänpäivää sinulle!
VastaaPoistaKauniit sukat näyttää olevan puikoilla ja tuo kirjejuttu on kyllä huippuhieno<3
Kiitos Villa Tuta! Meillä oli myös toinen kirjenippu, joka samalla tavalla toimitettiin kirjeiden kirjoittajan tyttärelle. Voi kuinka onnellinen hän oli, kun sai oman isänsä kirjoittamia kirjeitä äidilleen. Kirjeitä oli siitä kun tämä isä oli kansakoulun ensimmäisellä luokalla ja oppi kirjoittamaan. Sitten niitä kirjeitä oli armeijasta ja siihen saakka kun hän meni naimisiin ja tuli perhettä. Sen jälkeen kirjeitä kirjoitti miniä jne.
PoistaVaikuttaa monimutkaiselta, mutta mökin omisti alunperin kaksi leskeä, joilla ei ollut yhteisiä lapsia, mutta miehellä oli tyttö ja vaimolla oli poika. Ja kaikki kirjeet ja kortit on tietysti säilytetty. Eikä miehen vanhemmatkaan ole niitä pois heittänyt.
Hyvää sunnuntaita sinulle!
Sydämellistä Ystävänpäivää!
VastaaPoistaAivan ihana tuo kirjeiden tarina, hienoa että jaksoitte nähdä vaivan niiden toimittamisesta -ovat saajalleen arvokasta omakohtaista historiaa.
Kiitos Paula! Tapasimme tämän henkilön Iittalan lasitehtaan kahvilassa. Isäntä ja hän olivat tavanneet lapsena ja kumpikin epäröi, että tuntevatko. No tunsivathan he, eikä siellä lasimäellä tammikuussa niin paljon ihmisiä ollut liikkeellä. Istuimme kahvilassa yli kaksi tuntia. Seuraavan kerran juttua jatketaan kesällä Hauholla.
PoistaVoi miten mieletön juttu ja nuo kirjeet. Teitte oikein sydämellisen ystävänpäiväteon.
VastaaPoistaSydämellistä ystävänpäivää Kässäritu <3
Kiitos Tiia! Juu kyllä meille tuli hyvä mieli.
PoistaOstimme mummon mökin isännän vanhemmilta vasta elokuussa. Saas nähdä mitä aarteita vielä löydämme, kun tulee kesä ja tarkenemme paremmin aittoja penkoa.