Matkaan kuului tietysti käsityötukku Karnaluksin reissu. Isäntä tuli mukaan, kuten aina ennenkin, istui jollain tuolilla kiltisti, kunnes henkilökunta tarvitsi sitä tuolia. Käveli tutkailemassa hyllyjen välejä, minun ostoksiani jne, sitten sanoin, että lähde ulos lenkille ja niin hän tekikin. Hyvä niin.
Sinne täytyisi tehdä miehille oma istumapaikka, kas kun eivät ole hoksanneet.
No, sehän on tukkuliike, ei kai voi olettaakaan.
Kun olin kassajonossa, sinne tuli linja-autolastillinen porukkaa, ehkä joku eläkeläisporukka. Yksi pappa tuli melkein heti jonoon ja viereeni, kun olin maksamassa, vaikka hänen paikkansa oli jonon päässä. Papalla oli vain ompelukoneneuloja yksi paketti. Ostokseni teki yli sata euroa. Pappa kysyi: Anteeksi, saanko kysyä, mikä noin paljon maksoi. Minä näytin hänelle koko pussin sisällön ja kehuin, että kovasti näistä jotain joskus valmistuu.
Vähän jännityksellä odotan liesituulettimen irroitusta ja sen yläpuolen putken siivousta. Liesituulettimen koneisto, samalla koko talon huippuimurin koneisto on alkuperäinen. Kyllähän sitä on siivottu, mutta jos haluaa mennä oikein syvemmälle, se onkin sitten vaikeampi siivottava, hella vedettävä edestä pois ja kyyryssä taiteiltava, erittäin inhottava juttu. Siksi sitä ei tule tehtyä kovin usein.
