Matkaan kuului tietysti käsityötukku Karnaluksin reissu. Isäntä tuli mukaan, kuten aina ennenkin, istui jollain tuolilla kiltisti, kunnes henkilökunta tarvitsi sitä tuolia. Käveli tutkailemassa hyllyjen välejä, minun ostoksiani jne, sitten sanoin, että lähde ulos lenkille ja niin hän tekikin. Hyvä niin.
Sinne täytyisi tehdä miehille oma istumapaikka, kas kun eivät ole hoksanneet.
No, sehän on tukkuliike, ei kai voi olettaakaan.
Kun olin kassajonossa, sinne tuli linja-autolastillinen porukkaa, ehkä joku eläkeläisporukka. Yksi pappa tuli melkein heti jonoon ja viereeni, kun olin maksamassa, vaikka hänen paikkansa oli jonon päässä. Papalla oli vain ompelukoneneuloja yksi paketti. Ostokseni teki yli sata euroa. Pappa kysyi: Anteeksi, saanko kysyä, mikä noin paljon maksoi. Minä näytin hänelle koko pussin sisällön ja kehuin, että kovasti näistä jotain joskus valmistuu.
Vähän jännityksellä odotan liesituulettimen irroitusta ja sen yläpuolen putken siivousta. Liesituulettimen koneisto, samalla koko talon huippuimurin koneisto on alkuperäinen. Kyllähän sitä on siivottu, mutta jos haluaa mennä oikein syvemmälle, se onkin sitten vaikeampi siivottava, hella vedettävä edestä pois ja kyyryssä taiteiltava, erittäin inhottava juttu. Siksi sitä ei tule tehtyä kovin usein.
Tuo kaikkien käsityöihmisten hehkuttama Karnaluks on minulta vielä kokematta. Pelkään, että siellä saattaisi hamstrausvimma iskeä :)
VastaaPoistaHei Elämää Onnenpähkinässä, kannattaa kerran käydä Tallinnan Karnaluksissa katsomassa, jos vain sopii aikatauluun, vaikka ei ostaisikaan mitään. On se niin ihmeellinen "pahvilaatikkomyymälä". Kaikki melkein pahvilaatikoissa, hyllyillä ja lattioilla. Ja aivan oikein, kuten sanoit, hamstraamisvimma iskee.
VastaaPoistaKarnaluksin löytösi ovat ihanan syksyisen värisiä. Tulee kutomisvimma niitä katsellessa. PItäisi ottaa kutimet käteen ja käydä "hommiin". Kotiruoka on sitä parasta ruokaa! Ei turhia lisäaineita ja makukin paras!
VastaaPoistaNiinpä Sari, kotiruoka on välillä paikallaan nuorisolle ja meille itsellekin.
VastaaPoistakarnaluksista osteetu harmaa lanka on ihanan tuntuista, sormet syyhyää, mutta nyt on virkkaustyö meneillään, niin en voi, tai paremminkin uskalla kokeilla, että ei lahjaksi parhaillaan valmistuva peitto jää kesken.
Marjapuuron punainen, lanka kiiltävillä paljeteilla on äidille huvia varten. On ihan äidin väri, joululahjaksiajattelin. Että suunnitelmia on toteutus onkin sitten oma tarinansa.