keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pöytäliinat

Kodinhoitohuoneesta/ompeluhuoneesta löysin viime vuonna syksyllä kesken jääneet pöytäliinat, tai paremminkin sanottuna poikkiliinat. Tein ne valmiiksi.
Pikkuisen on joulua aistittavissa.


Ensinnäkin, ne olivat melkein 10 cm liian leveitä., kavensin. Ehkä olin tehnyt ne eri pöytään. Meillä kun on tapana ennen joulua, joskus jopa isänpäivänä vaihtaa keittiön jatkettava pöytä olohuoneeseen, kun olohuoneen pöytä on jatkettunakin pienempi. En edes muista. Sen kyllä muistan, että valitsin pöytäliinakankaassa   ruokailuhuoneen tapettiin ja verhoihin sopivat sävyt, samoin olohuoneen viininpunaiseen sohvaan sopivat sävyt. Meillä kun olohuoneessa on kahta, tai oikeastaan kolmeakin eri puulajia, niin tekstiileillä pitää vähän tasapainottaa.
Eri puulajit on harmi, mutta näillä mennään nyt tällä kertaa.






Tykkään kerätä syksyllä mustikanvarpuja maljakkoon, jos ne vaikka kukkisivat. Yhden kerran olen saanut ne kukkimaan, mutta se olikin vähäluminen joulukuu. Että, taisin nytkin kerätä ne liian aikaisin.




Kun keräsin kynttilänjalkoja, huomasin, kuinka olivat tummuneet. Hopeat pitää muistaa kiilloittaa ennen isänpäivää. Tuossa kuvassa on muuten isäni sukua oleva Amanda Wilhelmiina, Mandiksi kutsuttu. Tykkään hänen kuvastaan, siinä on jotakin minua, vaikka minulla ehkä suupielet enemmän ylöspäin. Mutta eihän ennenvanhaan kuvissa hymyilty.


Aiemmin kerroin, kuinka olohuoneen verho on niin keittiön verhon vieressä, että  keittiössä pitää olla pitkät verhot aina.
Tässä kuvässa olohuoneen verhot ja ruokailuhuoneen tapeetti. On niin samanlaiset, että verhokangas oli pakko ostaa. Mutta kun kesällä on vitivalkoiset verhot, niin on oikeastaan paremman näköiset. On enemmän kontrastia.

Viimeinen kuva ei ole olohuoneesta, vaan takkahuoneen nurkasta. Työhuoneen pintaremonttia tehdessä poistimme vanhan -40 lukuisen kattokruunun pois. Minä sanoin, että se lamppu ei sen huoneen kattoon enää tule. Sitten kerran keksinkin laittaa kattokruunun "luurangon" takkahuoneeseen, sille löytyi niin sopiva väli. Siihen joluiset valot ja ei kun tunnelma ihan kiva. Tykkään!


Näiden kuvien myötä toivottelen teille oikein mukavaa loppuviikkoa!

10 kommenttia:

  1. Iloiset poikkiliinat! Ovat tosi käteviä käytössä, jos joku läikyttää sumpit liinalle ja toinen sössii suklaakakut toiselle, voi kolmannen vielä jättää pitkin pituuttaan pöytään. :o)

    VastaaPoista
  2. Niinpä Paula SatunNainen, sainpas hyviä vinkkejä. Minulla puuttuu tuosta vielä aluspöytäliina, se tuo enemmän juhlavuutta ja noilla poikkiliinoilla taas pidennetään liinan pesuväliä. Kyllähän niitä kone pesee, mutta kuka silittää tai mankeloi onkin jo toinen juttu.
    Mutta sen verran innostuin, että ajattelin tehdä toisetkin poikkiliinat.

    VastaaPoista
  3. Huomioni kiinnittyi kauniiseen hedelmäveitsitelineeseen :-) Ja hyvä muistutus poimia mustikanvarpuja!

    VastaaPoista
  4. Tykkään itsekin hedelmäveitsisarjasta. Tosin vaan jouluksi kiilloitan ja sitten taas pölyyntyy vanhan :-) seuraavaan joluun. Ostin ne jotain 10v sitten kirppikseltä.

    VastaaPoista
  5. Moikka, kiva kun eksyit minun blogiini :)
    Kivat liinat ja verhot on kauniit. Minulla melkein samanlaiset ;)
    Mukavaa sunnuntaita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkavaan Anneli ja kiitos blogeistasi, olen niitä seuraillut ja ihaillut mahtavaa virkkausvauhtiasi, niin ja kaunista kesäkotiasikin. Itse olen bloggaajana uusi ja olen tehnyt itse ilman tyttären apua. Odottelen, kunhan meillä on yhteistä aikaa, niin pyydän häneltä apua muokkaamisiin yms. Postia ( ja näitä vastauksiakin näköjään) tulee harvakseltaan.

      Poista
    2. Kiitos Ritu ♥
      Minäkin olen niin ylpeä itsestäni, tuo uusi blogini on ihan oma tekemä. Ennen tarvitsin AINA tyttären apua :)
      Mukavaa viikkoa !

      Poista
  6. Kiitos mate! Tykkään kanssa mustikanvarvuista. Saas nähdä nyt sitten saanko kukkia niihin. Kovasti vettä kuluu, että toivoa saa.

    VastaaPoista
  7. Näyttää niin kauniilta ja tyylikkäältä.. ja kattokruunu on vallan ihana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuta, kiitos! Minäkin tykkään kattokruunusta. Kattokruunu alunperin on 40-luvulta, mieheni kummeilta, sitten heidän jälkeeen appivanhemmiltani, sitten se oli meillä 30v kattokruununa. Kunnes työhuoneremontin yhteydessä laitoin varjostimet hyvään talteen varastoon tuleville sukupolville ja keksin tuon idean.

      Poista