Kukkia ja tiskirättejä

Ihanaa odottaa kevättä. Se mukava tunne tulee pienistä asioista, kuten uusista kukkasista, mullanvaihdosta, sohvatyynyistä, vaaleista väreistä jne.

Sen on huomannut myös paikallinen Cittari. Tarjosi kolme Saintpaulia/Paavalinkukkaa viidellä eurolla. Pitihän ne ostaa.

Laitoin ne takkahuoneen ikkunalle. Kuvissa vilahtaa myös kaksi uutta sohvatyynyä. Projekti on vielä kesken, toiset kaksi vielä vaiheessa, samoin kaitaliina.

Rahapuu sai uudet mullat. Samoin joulun sypressi. Yritän säilyttää sen kesään saakka, sitten pääsee kukkapenkkiin. 

Idean tiskirättien tekemiseen sain satunNainen blogista 
satunnainenblogi.blogspot.fi
Mallit ihan vapaasti omasta päästä, kunhan vain jotain kudoin ja virkkasin.

Ensimmäisen kudoin bambulangasta isoilla puikoilla. Käytössä ei hyvä siinä mielessä, että sen harva pinta tarttuu helposti kaikenlaisiin röpyliöihin kohtiin kiinni. Seuraavat virkkasin, yritin tehdä vähän vahvempia. Ne vielä käytössä kokeilematta.

Nyt vähän rönsyilee, mutta pakko kertoa hauska juttu. Minulla roikkuu tuossa kaksi tiskiharjaa. Toinen kauniin pinkki, kuvassa ei niin oikean värinen mitä oikeasti on. Tyttären yksi tytöistä, silloin 5v joka on oikea prinsessa, tykkää kaikesta kauniista, pinkistä jne. Hän katseli tiskiharjoja, kysyi minulta, että kummalla noista pappa tiskaa. No meillähän on tiskikone. Mutta minä "ilkeä" ihminen kerroin lapselle, että kuule pappa ei tiskaa kummallakaan. No totuudenhan kerroin. Hän vaan jäi miettimään. Ehkä juuri värien takia ajatteli, että toinen on mummun ja toinen papan. 

Punavalkoinen on ihan pelkkää puuvillaa, ei ole yhtään bambua mukana. Kuulin yhden käyttäjän kokemuksen, että bambuinen ei alkaisi niin nopeasti tuoksahtaa. Senhän näkee sitten käytössä, nyt on ensimmäinen kudottu ollut viikon käytössä, eikä vielä mielestäni haise. Voi olla vika nenässänikin, joskus en haista samoja tuoksuja  mitä toiset haistaa hyvinkin herkästi.
Kukkavirkkuu ei ole tiskirätti. Oli vaan minulle uuden mallin kokeilu. Mallin löysin Mummon Pajukori Villa Tuta blogista. Täytyihän minun sitä mallia kokeilla. Viimeinen kerros minulla ei ole samanlainen kun hänellä.
Mummon Pajukori 

Muistin, että minähän virkkasin nuorena rouvana muutaman pölyrätin oikein retrovärisistä puuvillalangoista joulupaketteihin ja yhden itselle. Ja löytyihän se siivouskomerosta. Kuten rätistä näkyy, omasta huushollista ei ole paljon pölyjä huiskuteltu, kun ko.rätti on noin hyvässä kunnossa yli 40 vuoden jälkeen, tosin olen sen ainakin kerran pessyt. Voisinkin sen käyttää myös tiskirättinä. Pölyjen huiskimiseen on nykyään kaikenlaisia swiffereitä tms.

Näissä tunnelmissa toivottelen oikein leppoisaa viikonloppua teille!

Pakkaspäivää

Eilen ei kylläkään ollut niin kova pakkanen kun tänään. Sen verran vaivasi 4,5 tunnin yöunet, että en jaksanut illalla enää kirjoitella, vaikka omasta mielestäni olinkin niin reipas koko päivän.
Viime yö on nukuttu hyvin ja nyt istun villasukat jalassa takkatulen ääressä tätä kirjoittamassa.

Ilmoittauduin meidän kylän työväenopiston öljyvärimaalausryhmään 1,5v tauon jälkeen kevätkaudeksi. Kivaa oli, vaikka vähän jännitin osaanko enää mitään ja uskallanko ottaa sivellintä  edes käteen. On muuten mukavat  näkymät maalauspaikaltani opiston sisäpihalle. 

Aiheena nyt ensimmäiseksi on J.M.W.Turnerin tyyli. On muuten hyvä kuvata tekelettä kerta kerralta, ruudulta näkee korjattavat kohdat paremmin, kun vain pelkästään tuijottamalla keskeneräistä taulun tekelettä.

Minä kun en osaa tehdä merta, niin valitsin aiheeksi helpoimman mallin itselleni Paul Cezannen.

Opettajan valitsemaan aiheeseen liittyen, käytiin viikonloppuna isännän kanssa katsomassa taiteilijasta tehty elokuva :

Mike Leight: MR. TURNER (UK 2014)    Tampereella elokuvateatteri Niagarassa. 

Menee vielä tällä viikolla ja ensi viikollakin ainakin yhtenä päivänä.
Tykkäsin oli todella rauhoittavaa istua 2,5h ja vain perehtyä ko.hepun elämään.

Iltapäivällä teki mieli kokeilla viimeisimmän Kotivinkki lehden reseptiä tavallisesta hiivaleivästä. Muuten ohje oli tavallinen, mutta leivät voideltiin kananmunan keltuaisella ennen paistoa. Eilenkin meillä lämmitettiin takkaa, sen ääressä oli hyvä kohottaa taikinaa.

Tulihan siitä leivästä hyvää. Äkkiä molemmat leivät puoliksi ja kolme puolikasta pakkaseen. Nyt ruokavalioon ei kuulu vaalea leipä, mutta olihan sitä maistettava sen kerran kun innostuin leipomaan.

Sitten seuraavaksi täytyikin  kokeilla Kodin Kuvalehden yhden jutun innoittamana lihapullia, jonka taikinaan lisätty reippaasti porkkanaraastetta.
No en mä nyt tiedä:-) .   Jotenkin maistuivat makeahkoilta. Eikä suolan lisäys tuntuisi hyvältä, kun juuri terveellisyyden takia sitä porkkanaraastetta lisättiin. Parempi olisi ollut, jos olisin heittänyt porkkanaraasteet siihen hiivaleipätaikinaan. Lihapullat entiseen malliin kunnon jauhelihasta on parempia. 

Taidanpa tehdä  huomenna myös hiivaleipää ja siihen voisin  laittaa porkkanaraastetta. Samalla vaihdan  osan hiivaleipäjauhoista ruisjauhoiksi. Huomenna meille on sen verran porukkaa tulossa, että kiva tarjota lämpimäisiä kahvin kanssa.

Mainitsemiani lehtiä en halua mitenkään mainostaa. Ensiksi mainitusta lehdestä en tykkää yhtään, ei ole tarkoitettu minun ikäiselle, vaan nuoremmille. Seuraavaksi lehti matkaakin tyttärelle. Onneksi oli viimeinen sitä tilausta. 

Toiseksi mainittu lehti oli naapurilta lainassa. Olemme jo reippaasti yli kymmenen vuotta lainailleet lehtiä toisillemme. Ja senkin jälkeen lehdet lähtee kiertoon tyttärelle tai äidille.

Toivottelen teille oikein mukavia pakkaspäiviä, niin sisällä kun ulkonakin!

Kirjat

Ketä välttämättä kiinnostaa, mitä kirjoja olen lukenut vuonna 2014. No ei todellakaan ketään muuta kuin itseäni. Tykkään pitää omia tilastoja, kuten luetut kirjat, lenkkeilyt, painoni :(, lankavarastoni jne. 

Aloitin blogin kirjoittamisen heinäkuussa, joten en edes muista mitä kirjoja luin sitä ennen. 
Blogia kirjoitetaan myös omanlaisena päiväkirjana, siksi haluan laittaa v.2014 kirjat luetteloon omaksi muistiksi ja aloittaa uuden v.2015 taulukon.

Minulla on jo kauan ollut oma muistikirja kirjoja varten. Käytän sitä etupäässä kirjastossa käyntejä varten. 

Muistikirjaan merkkaan itseäni  kiinnostavat kirjat. Olen niistä lukenut jostain, joku on suositellut, tai sitten olen lukenut jonkun sarjan yhden kirjan ja sitten alkaa toisetkin kiinnostaa.

Useinmiten vain leikkaan lehdestä leikkeen talteen kirjan väliin ja sitten kuljen kirjastossa pursuavan muistikirjani kanssa. Joskus käy mielessä, mitäs sitten, jos unohdan sen jonkun hyllyn väliin tai lehtileikkeitä pursuava kirja tipahtaa kirjaston lattialle.

Toisaalta meidän paikkakunnalla on kirjastossa hyvä henkilökunta, että eiköhän se palautuisi takaisin minulle.

Viime syksynä meidän  kylän  kirjastossa sattui hauska tapaus: Lainasin kirjoja ja kun virkailija alkoi tallentamaan kirjojen viivakoodeja kirjoista hän  sanoikin, "Hetkinen".... Minulla melkein väri pakeni kasvoilta, tuli semmoinen olo, että onko minulla joku kirja palauttamatta tai sakko maksamatta (en ole kun kerran saanut sakon ja sekin jo parikymmentä vuotta sitten).

Niin virkailija kysyi, että omistanko kirjan Vanhat farkut uusiksi. Omistan vastasin  ja heti perään sanoin, että en ole vain sitä löytänyt vähään aikaan. Tiesin siitä, kun piti se lainata ystävälleni. Virkailija haki sen heidän kaapistaan ja toi minulle. Herranen aika täälläkö se on? Olin palauttanut (tai mieheni jota syytän:-) ) sen lainakirjojen kanssa.
Mutta ovatpa he tarkkoja, kun moni muukin palauttaa kirjoja samaan aikaan, että merkkasivat asian muistiin juuri minun tiedostooni.  Siinä kirjassa ei ollut edes nimeäni. Hyvää salapoliisityötä heiltä.

Kyllä kiitin heitä hyvästä palvelusta ja samalla vitsinä kysyin, että onko teillä minun hukassa olevaa rottinkikorini,  kun sitäkin olen etsinyt jonkin aikaa. Ei onneksi ollut. Virkailija näytti heille unohtuneet kassit, niitäkin oli siellä muutamia. 

Nämä kaksi kirjaa sain postin kautta tällä viikolla, olinkin jo odottanut Holman kirjaa, mielenkiinnolla aloitan sen tänä iltana. Peter Jamesin sitten sen jälkeen.

Tämä kaunis talvinen kuva on otettu Sääksmäeltä Voipaalan kartanon rappusilta. Olin alkuviikosta siellä katsomassa tilkkutaidetta. Mahtavia töitä oikeilta taitajilta. 
Voipaalan taidekeskus Valkeakoski (Sääksmäki). Näyttely Kymmenen pistoa - Pisto-ryhmän 10-vuotisjuhlanäyttely Modern Quilt Art - Nykytilkkutaidetta, 13.01.-31.01.2015. Maanantaisin suljettu. 

Toivottelen kaikille oikein mukavaa viikonloppua! 
Meillä isännän kanssa ohjelmassa ainakin elokuviin meno pitkästä aikaa.


Ja nyt se tylsä luettelo. Luetut kirjat heinä- joulukuu 2014:

Luhtanen Sari, Linssit huurussa
Jokinen Seppo, Koskinen ja taikashow
Jokinen Seppo, Kuka sellaista tekisi
Jokinen Seppo, Räätälöity ratkaisu
Jokinen Seppo, Koskinen ja raadonsyöjä
Läckberg Camilla, Enkelintekijä
Rissanen Pirjo, Askelten taito
Rissanen Pirjo, Onnen tyttäret
Rissanen Pirjo, Kotimme kevätniemi
Kumu Essi, Lasteni tarina
Rimminen Mikko, Nenäpäivä
Hietamies Eve, Puujalkakukka
Teräs Milla, Harmaat enkelit
Roberts Nora, Savuhuntu
James Peter, Kuolema katsoo kohti

Sain postia

Sain postin kautta kaksi mukavaa kirjettä.

Voitin ihanaisesta XL Cheap & Chic blogista huivin. 
Henkäyksen kevyt silkkihuivi ja arvonnan voittajat ja minä olen yksi onnellinen voittaja.

Ihana huivi, juuri minun makuuni ja sopivan pitkä.
Löysin mielessäni heti yhden neuletakin ja pari paitaa, normaalia mustaa neuletakkia unohtamatta joihin huivi sopii. 

Esimerkiksi nämä jokapäiväiset farkkuni on aivan samaa sävyä.
Samoin tekeillä oleva virkattava neuletakki sopii täydellisesti huiviin.
Jossain vaiheessa saatte poseerauskuviakin.

Kiitos Sari kivasta arvonnasta, kiitos onnettaren hommiin joutuneelle hovikuvaajalle! Kiitos myös kauniista kortista saatesanoineen!

Nämä on niitä mukavia päivän piristyksiä.

Toinen postini koskee vastausta jonka sain Apetit kuluttajapalvelulta.

Muistatteko, kun kerroin kuinka isännän lautaselta löytyi tämä kova ja terävä muovin palanen. Tein asiasta reklamaation ja nyt siihen tuli vastaus.

"Olemme tutkineet näytteen ja se on valitettavasti meidän tuotannosta sekoitusmelan osa."

Kertovat, että asiakaspalaute on heille erittäin tärkeää ja hyödyntävät saamansa palautteen kehittäessään toimintaansa.
Kuten jo silloin aiemmin sanoin, että oli hyvä kun ei sattunut pienille lapsille tai lähes sokealle vanhukselle tms ja toisaalta onneksi oli sen verran suuri kappale, että isäntä huomasi sen. Ja toivottavasti se oli  vain se yksi palanen, että niitä ei löydy enempää.

Korvauksena lähettivät 10 euron lahjakortin S-ryhmän kauppoihin.

Posteista siirryn toiseen asiaan, joka kuitenkin liittyy myös Sarin blogiin
xlcheapandchic.blogspot.fi

Sieltä sain aikoinaan vinkin hyvästä käsivoiteesta, josta minä pidän. Viikolla kun kävimme Ideaparkissa, niin kävin hakemassa toisen tuubin. Ensimmäinen on loppuun käytetty ja olin jo vähän hädissäni, että joudun  ostamaan jotain muuta. Eihän sitä nyt ihan pelkän käsivoiteen takia viitsi Ideaparkkiin ajella. 

Hamppukäsivoide Hemp Hand Protector, kuiville käsille. Tykkään ja tykkään myös tuoksusta, mieto hampun tuoksu. Minähän en ole hamppua nähnyt, enkä tiedä tuoksusta mitään. Kehuin voidetta äidilleni, hän haistoi sitä ja sanoi, että ihan on hampun tuoksuinen. 

Täytyihän minun sitten ostaa saman sarjan jalkavoide. Olen käyttänyt sitä vasta kolme kertaa, mielestäni toimii oikein hyvin.
(Tämä ei ole maksettu mainos, ihan omilla rahoillani noi hankin ja haluan vain teille kertoa mielestäni hyvistä tuotteista.)

Näiden pakkaskuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa uutta viikkoa!
Älkää paleltuko.

Lankalaihis 2015

Eikös se ole  tapana pitää laihista vuoden alusta? Nythän minä löysin mukavan laihdutuskuurin.
SatuNaisen Paulalta sain vinkin Lankalaihis 2015 haasteesta.
Siihen minäkin ilman muuta aion osallistua.

Lankoja löytyy ompeluhuoneesta ja takkahuoneesta nojatuolini ympäriltä. Olen joskus pohtinut itsekseni, että miksi nojatuolin ympärillä pitää olla niin monta lankakoria, kun ei kuitenkaan pysty tekemään kuin yhtä käsityötä kerrallaan. 

Lankoja löytyy kaikenlaisessa muodossa, osa vielä aloittamatta ja osa keskeneräisinä syystä tai toisesta.

Mitähän noista isoäidin neliöistäkin tekisi, taitaa olla melko valmis asu, mutta ei varmasti enää kelpaa tyttärelle. Pitäisikös tehdä hänen tyttärille tai koirille talvitakit jaa jaa, siinäpä probleema.

Vieläkö jaksatte katsella.

Tuossa niitä lankalaatikoita on ompeluhuoneen komeroiden päällä. 

Löytyipä inventaarion myötä parit puikotkin lankalaatikoista. Tässä minun ideani miten säilytän pyöröpuikkoja. Ompeluhuoneeseen tuo sopii, mutta ei toki muihin huoneisiin.

Lankalaihiksen säännöt:

Ihan itse saa päättää minkä verran haluaa lankavarastonsa pienenevän           vuoden aikana.

Lankaa saa vähentää kaikilla laillisilla keinoilla, myös myydä, lahjoittaa tms.

Lankaa saa myös ostaa tai hankkia lisää, mutta tavoite kuitenkin on vähentää lankavaraston määrää.

Mukaan saa tulla kesken vuoden.

Tässä liitteenä minun lankataulukkoni:

Anteeksi huono kuva. Tein taulukon läppärin excelillä. Siirsin sen tälle tabletilleni,  sen osain, mutta en kuitenkaan osannut sitä siirtää tänne blogiin. Harjoittelu jatkuu. 

Lankoja minulla on kuitenkin 26,016 kg. Erilaisten säilyttimien painot luonnollisesti vähensin painoista pois. Tavoite on kertoa aivan erilainen luku vuoden lopussa. Nähtäväksi jää. Ei muuta kuin virkkaamaan keskeneräiset valmiiksi.

Tekosyyt alkaa vähentyä

Tänään kävimme meidän toisessa isommassa lähikaupungissa, eli Hämeenlinnassa. Emme vieläkään käyneet Goodmannissa. Säästetään se toiseen kertaan. Tärkein asia oli nämä.

Nastalenkkarit. Olin noita ostamassa jo viime talvena. Yhden kerran olin niiden kanssa jo Tampereen Sokoksen  kassallakin. Mutta kun tyttönen alkoi sanomaan, että näihin kanta-asiakkaan etukuponki ei käy, niin jätinpä piruuttani ostamatta. Niin pirullinen ihminen minä olen:-) .

 Nyt sitten alkaa tekosyyt lähteä lenkille vähenemään, kohta minua ei pelasta kuin joku flunssa tms. 
On pipot, villasukat ja äidin tekemät tumputkin valmiina ja nyt nuo kengät.

Lähti sieltä matkaan jotain muutakin pientä, kuten suosikkimeikkivoide, huulipuna, rajauskynä ja Lumiaani uudet kuoret. Päälimmäinen t-paita on niin kauniin kirkkaan kananpojan keltainen, että se oli pakko ostaa. Kuvassa se ei ole oikean värinen. Yritin sitä jopa kuvakäsitellä tabletin yksinkertaisella kuvankäsittelyohjelmalla, mutta ei onnistunut.

Heti tuli siitä keltaisesta niin keväinen olo, että kuusi pois ja kesää odottamaan. 
No ei vielä, huomenna on loppiainen ja isännän nimipäivä, perinteisesti  tulee vieraita, joten sen jälkeen vasta joulujutut pois.

Sain valmiiksi tyttären itselleen tilaamat sukat. Hän osti langan ja kyllä tilasi ne minun kautta äidiltäni, oikealta sukankutojalta. Tiesin kuitenkin, että äiti kutoo parhaillaan heille villasukkia ja tumppuja enemmänkin, kun tiedossa on tyttären kaksoistyttärien 6v syntymäpäivät. 
Niinpä yritin taas kerran sukkien tekoa ja samalla tein syksyllä vain hieman kesken jääneetkin valmiiksi.

Voihan V niinkuin villasukka. Kun sain edelliset sukat valmiiksi aloin kokeilemaan yhdestä kivasta blogista löytämääni mallia. Kiva malli, tosin aika hidas tehdä ohuesta Nalle langasta. Laitan linkin sitten kun saan sukat valmiiksi ja teille näytille. (Tosin en vieläkään ole onnistunut linkittämisessä.)

Tuo voihan V tarkoittaa kuvassa puikolla merkittyä kohtaa jossa kaksi oikein kaksi nurin ja sitten hieman ennen kun aloin suunnittelemaan kantalappua, niin löysinkin neljä oikein. Eli toisen puikon lopussa kaksi oikein ja seuraavan puikon alussa kaksi oikein....että semmoinen tapaus. EN PURA! Tulee minulle itselle, ohuet lenkkisukat, saa kelvata. Eipä ole moista koskaan ennen sattunut.
Joskus voisin vaikka viiniäkin naukkailla ja kutoa ja silti ei tulisi virheitä, nyt tipattomana ei ollut edes siitä kysymys.

Viikonloppuna sain luettua itse itselleni jouluksi ostaman kirjan. Olen jo monta vuotta ostanut itselleni jouluksi kirjan ja yöpaidan, silloin saa juuri semmoiset mitkä itseä miellyttää. Jouluaaton traditioihini kuuluu olla uudessa yöpaidassa kirja kädessä sen jälkeen kun "kaikki pakollinen" on ohi.

Tykkäsin kirjasta. Oli aika totuudentuntuinen kuvaus siitä mitä kaikkea voi tapahtua, jos voittaisi lotossa. 

Viikonloppuna meillä oli kolme prinsessaa yökylässä. Se vaatii aina omat järjestelynsä. Nyt ensimmäisen kerran laitettiin kaikki kolme samaan huoneeseen nukkumaan.  Olihan se vähän vikatikki, voi sitä pulinaa, oli heillä hauskaa. No ihan kilttejä he ovat, mitä nyt unen saanti vain viivästyi.

Toivottelen kaikille oikein mukavaa Loppiaista ja Harreille kivaa nimipäivää!