Kässäjuttuja

Oman pihan "luola", olisi kiva leikkipaikka lapsille. Huomasin sattumalta, kun kävin takapihan kompostilla.
Saksanmarjakuusi on taipunut raskaan lumen painosta.

Saman kuusen päälle ripustin joulukuussa valmistuneen virkatun neuletakin. Silloin ei vaan ollut lunta niin kun nyt.
Lankana ihanan pehmeä Austerman  Microlana Fine. Koukku numero 3.
Lankaa kului 725g. 

Saman kuusen päälle heitin pitkävartiset sukat, jotka alunperin tein tyttärelle, mutta varsissa oli liian vähän silmukoita, niin sukat menikin hänen tyttärelle.

Tytär sai sitten nämä sukat, joiden kärkiä korjasin kolmeen kertaan, sitten luovutin. Pitäisi vaan tehdä ja tehdä, niin lopputulos olisi parempi.

Joudun siivoamaan muusta syystä ompelu-kodinhoitohuoneeni. Voi sitä kaaosta mikä syntyy heti kun siellä jotain tekee. Jopa silloin kun siellä muka siivoaa.
Kuvaa en kehtaa edes ottaa. Mutta hyvä siivota välillä. Löysin oheisen kasan virkattuja lappuja. Niitä on 62 kpl.

Meillä on mökillä puurakenteinen huvimaja, jonka nimi on Vokkila. Sen on anoppi saanut 80v syntymäpäivälahjaksi. Anoppini nimi on Orvokki ja häntä kuulemma lapsena jotkut sanoivat Vokiksi.
Sisustamiseen en syksyllä ehtinyt, enkä pahemmin tulevana kesänäkään. Mitä nyt pari uutta pehmustettua tuolia, uusi rullaverho jne. Mietin, että sinne voisin tehdä noista lapuita värikkään peiton.

Näissä tunnelmissa toivottelen teille mukavaa viikkoa!

Hyvää Ystävänpäivää!

Hiljaiseloa tässä blogissa. Niin se tammikuu meni ja helmikuutakin mennään jo ystävänpäivässä. Tätäkin olen tallentanut ja muokkaillut pariin kertaan. Ensin kirjoitin loppiaisena, sitten Runebergin päivänä ja nyt tosiaan ollaan kohta ystävänpäivässä. Että kiirettä pitää. Jos ei aina niin kiirettä, mutta kuitenkin ohjelmaa sen verran, että illalla en ole enää jaksanut blogia päivittää, vaikka tarvis.

Teidän toisten blogeja olen lukenut lähes joka päivä, kiitos teille ihanisille.

Tammikuussa oli kovia pakkasia. Alkukuusta olimme noin viikon verran tyttären kotona koirien vahtina heidän lomaillessa.

Siellä ollesssa harjoittelin minulle uuden sukan mallia.
Virheitäkin varresta löytyy, mutta ensimmäiset harjoituskappaleet tulee itselle että väliäkö sillä. Kirjoitin tosiaankin, että  tulee, nimittäin molemmista sukista kärkikavennukset tekemättä. Jääkö ensi syksylle kavennusten teko ja sukkien päättely, sukkia kun riittää, ei ole ihan pakko saada just valmiiksi. Nyt on jo muut käsityöt mielessä.

Kuvassa se "minun" koirani viluissaan, isännällä talutettavana oli Australian paimenkoira, josta ei nyt löydy kuvaa. On lähes kokonaan musta ja sen vuoksi hankala kuvattava. Tein russelille tossut vasta sen kylmän hoitoviikon jälkeen. Kuinka sopivat tuli, en tiedä, en ole muistanut käyttökokemuksia kysellä.

Kun pakkaset oli kovimmillaan oli aikaa tutkia vanhoja valokuvia ja kirjeitä joita löytyi ostamamme mökin vaateaitasta. Oheinen kirjenippu, kirja ja miehelle nimikoitu nenäliina kuului yhdelle tietylle Jussille. Oheinen kirjenippu oli tämän Jussin tyttären kirjeitä isälleen Hauholle. Tytär asui silloin mm.Helsingissä.  Kirjeet oli vuosilta 1942-1945. Kirjeitä oli paljon veikkaisin, että kirjoitettu keskimäärin kerran pari viikossa.

Onneksi pienen salapoliisityön myötä löysimme kirjeiden kirjoittajan tyttären. Itse kirjeiden kirjoittaja on jo pois nukkunut joitakin vuosia sitten.

Tapasimme tyttären kanssa tammikuun lopussa. Eilen saimme häneltä viestiä. Hän kertoi eläneensä äitinsä nuoruutta sivu sivulta, päivä päivältä itkien ja  lukeneensa sitä kovaa elämää ja puutetta mitä silloin sota aikana on ollut. Hän sanoi  niin kauniisti, että äitinsä ei koskaan valittanut siitä elämästä. Ja että eipä hänellä äkkiä tule mieleen valittaa jostain pehmeästä tomaatista tms kun on lukenut äidin kirjeitä. Niissä kirjeissä äiti kertoo isälleen kun ei saanut mistään perunoita, ei lihaa, ei kalaa ja kahvikin oli korviketta. Ja kuinka onnellinen hän oli kun isä lähetti tyttärelleen kalaa, palvattua lihaa jauhoja tms ruokaa.

Meidän pitää olla kiitollinen näinä yltäkylläisyyden päivinä, kun kaikkea on tarjolla.

Tuli niin hyvä mieli, kun toimitimme kirjeet oikeaan paikkaan, oikeaan sukuun, emmekä vain heittänyt niitä saunan pesään.
Näin ystävänpäivän alla onkin hyvä tähän lopettaa.

Hyvää ystävänpäivää teille! Kesää odotellessa.

Tekosyyt alkaa vähentyä

Tänään kävimme meidän toisessa isommassa lähikaupungissa, eli Hämeenlinnassa. Emme vieläkään käyneet Goodmannissa. Säästetään se toiseen kertaan. Tärkein asia oli nämä.

Nastalenkkarit. Olin noita ostamassa jo viime talvena. Yhden kerran olin niiden kanssa jo Tampereen Sokoksen  kassallakin. Mutta kun tyttönen alkoi sanomaan, että näihin kanta-asiakkaan etukuponki ei käy, niin jätinpä piruuttani ostamatta. Niin pirullinen ihminen minä olen:-) .

 Nyt sitten alkaa tekosyyt lähteä lenkille vähenemään, kohta minua ei pelasta kuin joku flunssa tms. 
On pipot, villasukat ja äidin tekemät tumputkin valmiina ja nyt nuo kengät.

Lähti sieltä matkaan jotain muutakin pientä, kuten suosikkimeikkivoide, huulipuna, rajauskynä ja Lumiaani uudet kuoret. Päälimmäinen t-paita on niin kauniin kirkkaan kananpojan keltainen, että se oli pakko ostaa. Kuvassa se ei ole oikean värinen. Yritin sitä jopa kuvakäsitellä tabletin yksinkertaisella kuvankäsittelyohjelmalla, mutta ei onnistunut.

Heti tuli siitä keltaisesta niin keväinen olo, että kuusi pois ja kesää odottamaan. 
No ei vielä, huomenna on loppiainen ja isännän nimipäivä, perinteisesti  tulee vieraita, joten sen jälkeen vasta joulujutut pois.

Sain valmiiksi tyttären itselleen tilaamat sukat. Hän osti langan ja kyllä tilasi ne minun kautta äidiltäni, oikealta sukankutojalta. Tiesin kuitenkin, että äiti kutoo parhaillaan heille villasukkia ja tumppuja enemmänkin, kun tiedossa on tyttären kaksoistyttärien 6v syntymäpäivät. 
Niinpä yritin taas kerran sukkien tekoa ja samalla tein syksyllä vain hieman kesken jääneetkin valmiiksi.

Voihan V niinkuin villasukka. Kun sain edelliset sukat valmiiksi aloin kokeilemaan yhdestä kivasta blogista löytämääni mallia. Kiva malli, tosin aika hidas tehdä ohuesta Nalle langasta. Laitan linkin sitten kun saan sukat valmiiksi ja teille näytille. (Tosin en vieläkään ole onnistunut linkittämisessä.)

Tuo voihan V tarkoittaa kuvassa puikolla merkittyä kohtaa jossa kaksi oikein kaksi nurin ja sitten hieman ennen kun aloin suunnittelemaan kantalappua, niin löysinkin neljä oikein. Eli toisen puikon lopussa kaksi oikein ja seuraavan puikon alussa kaksi oikein....että semmoinen tapaus. EN PURA! Tulee minulle itselle, ohuet lenkkisukat, saa kelvata. Eipä ole moista koskaan ennen sattunut.
Joskus voisin vaikka viiniäkin naukkailla ja kutoa ja silti ei tulisi virheitä, nyt tipattomana ei ollut edes siitä kysymys.

Viikonloppuna sain luettua itse itselleni jouluksi ostaman kirjan. Olen jo monta vuotta ostanut itselleni jouluksi kirjan ja yöpaidan, silloin saa juuri semmoiset mitkä itseä miellyttää. Jouluaaton traditioihini kuuluu olla uudessa yöpaidassa kirja kädessä sen jälkeen kun "kaikki pakollinen" on ohi.

Tykkäsin kirjasta. Oli aika totuudentuntuinen kuvaus siitä mitä kaikkea voi tapahtua, jos voittaisi lotossa. 

Viikonloppuna meillä oli kolme prinsessaa yökylässä. Se vaatii aina omat järjestelynsä. Nyt ensimmäisen kerran laitettiin kaikki kolme samaan huoneeseen nukkumaan.  Olihan se vähän vikatikki, voi sitä pulinaa, oli heillä hauskaa. No ihan kilttejä he ovat, mitä nyt unen saanti vain viivästyi.

Toivottelen kaikille oikein mukavaa Loppiaista ja Harreille kivaa nimipäivää!

Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Vanha vuosi lopuillaan, vielä reilut neljä tuntia ja sitten ollaankin jo vuodessa 2015. Mitähän se tuo tullessaan?

Kulunut vuosi on ollut ihan hyvä, itse olemme olleet terveitä ja sitä pitää arvostaa, kaikki ei aina ole itsestään selvää. 

Lähipiirissä vanhemmasta päästä kahdella oli sairautta ja meillä huolta, toinen parani täydellisesti, toinen ei, mutta hänellä sairaus onkin sen laatuinen, että hän ei itse siitä kärsi, vain me omaiset. 

Päivällä ajelimme hautausmaalle. Oli kaunis auringonpaiste, mutta niin liukasta. Alimmaisesta kuvasta näkyykin liukkaus hyvin.

Alimmaisessa kuvassa ihana viinipullon säilytin/lahjakääre. Rakkaan ystäväni tekemä. Samoin virkattu sydän. Häneltä saan aina ihania itse tehtyjä lahjoja.



Pihalla palaa kynttilät, pauke jo kuuluu, kun kello 18 sai hätäisemmät aloittaa.

 Kummityttöni harrastus on keramiikka. Hän toi ihanan "kukkasen" meille.

Näissä rauhallisissa merkeissä meillä tänään, mummo kutoo sukkaa, katsoo kahta telkkaria (toinen sylissä), toinen vähän kauempana.

Sukista sen verran, kuvassa minun ja äitini tekemät, tarkka kyllä eroittaa kumpi kumman:-) . pitkät sukat on ensin harjoitus, parhaillaan teen uusia, ne onnistuu varmaan jo paremmin ja  menee tyttärelle, tilauksesta. Yleensä kyllä mummu ne hänelle tekee, että saas nähdä nyt sitten miten äidin tekemät pyörii jaloissa.

Mukavaa vanhan vuoden lopetusta teille kaikille kivoille kavereilleni ja Oikein Onnellista Uutta Vuotta 2015! Ritva