"Oikea juhannus" 24.06.2015

Oikein mukavaa "Jussia" kaikille. Tänään meillä perheessä  on juhlapäivä, vanhimman pojan kaksospojat täyttää 12 vuotta! Syntymäpäiväjuhlaa vietetään kunhan aikuiset ovat lomalla.

Juhannusruusut kukkii myös oikeana juhannuksena. Kuva lainattu jostain, ettei vaan olisi meidän paikallislehden nettisivuilta.

Meidän oma  juhannusruusu kitui muutaman vuoden ja vuosi sitten keväällä ei ollut kun ruskea kuiva  raato jäljellä. Ihmettelin  ja nyt kun siivosin sitä paikkaa rikkaruohoista, niin siinä kohdalla oli niin paljon muurahaisia, että ne taisivat myrkyttää istutetun ruusun. Rikkaruohot ja vuorenkilpi siinä kyllä kasvaa, ei ne muurahaiset niitä saa nikerrettyä.

Tänään sadepäivänä olen puuhastellut kaikenlaista pientä. Todellakin pientä, ihan sitä mitä itseä huvittaa.
Ompelin vanhaan t-paitaan jatkon,  toisesta vanhasta paidasta.  "Kivijalan", niinkuin itse sanoisin. Kuva on huonolaatuinen ja hyvä niin. Nimittin kun silitin valmista paitaa, niin huomasin, että eihän valkoinen t-paita ollutkaan ihan puhdas. No eipä se mitään, paita on tarkoitettu mökkikäyttöön. Huomasin viimeksi appivanhempien mökillä ollessa, että heti kun alan puuhastelemaan jotain, niin siinä menee paita poikineen. Ja niitä paitoja pitää olla siellä jemmassa.

Siivosin sen aitan vintin jossa me yövymme. Juhannuksena siivosin toisen aitan, jota kutsutaan vaateaitaksi. Kun on vanhat hirsi- ja lautarakennukset, niin kyllä siinä pöly ja kaikenlainen puun muru yms lentää ja pöllyää.

Siivotessa harmittelin anopin vanhoja tosi pitkiä räsymattoja. Ennen ne kudottiin niin pitkiksi, että tehtiin taite kun seinä tuli vastaan. Hankalia ravistella. Päätin, että nyt pätkäsen ne puoliksi ja tuon kotiin pestäväksi. Niin eikös isäntä huutanut minua kuivuneen, tai sairastuneen kuusen kaatoon. En koskaan ole ollut mukana puunkaadossa. Ja ennen kun ehdin edes paikalle, niin moottorisaha jo kävi ja ohjeet jäi saamatta. Yritä siinä moottorisahan melussa sitten kailottaa, että mitä minun pitää tehdä. No hyvin se meni. Ja nyt kuusi on jo klapeina kuivumassa ja anopin matotkin pesty ja kuivuvat meillä kotona katoksessa. Jos kuivuu, kun tuota kosteutta riittää taivaan täydeltä.

Pätkäsin myös  anopin yhden ohuen pitkähkön  ehjän  froteepyyhkeen kolmeen osaan. Tein heille kotiin uudet vessapyyhkeet. Jokin aika sitten huomasin, että semmoisille olisi tarvetta enemmänkin ja kun siellä mökillä niitä pyyhkeitä on kaapit pullollaan. Siinä toinen tämän sadepäivän helppoja yksinkertaisia ompelutöitä.

Samalla kun siivoilin ompelupöytää, niin löysin keskeneräisiä patalapputekeleitä. Kanttasin ne,  niin sain nekin käyttöön. En vaihdellut lankaa, kaikki samalla valkoisella, että ei mitään erikoisia, mutta onhan taas uusia ja puhtaita vaihtureina.

Pionien nupuissakin on muurahaisia. Mielestäni aiemmin ei ole ollut.

Rentoakankaalia luulin ensin rikkaruohoksi, onneksi en nyppinyt pois.

Ja taas ompelujuttuihin. Silloin kun selkäni oli kipeä, tein pikaisesti  kapean selkätyynyn itselleni ristiselän tueksi. Tuli liian pullea, ei muuta kuin toppinkia pois. 

Tässä välissä tein ruokaa ja ihan tarkoituksella sen verran enemmän, että saan huomennakin siivota ompelupöytää. Vai paistaako huomenna jo aurinko?

Nyt olen lukenut kaikki tähän asti suomessa ilmestyneet Peter Jamesin Roy Grasesta kertovan  sarjan kirjat. Kaipaan jo uutta malttamattomana.

Kun kotiuduimme juhannuksen jälkeen, niin tämmöinen ihana ilmestys meitä odotti olohuoneessa. En ole vaihtanut multaa kliiviaan vuosiin ja silti se palkitsi.
Heti kun kukka on kuivunut vaihdan mullan ja laitan isompaan ruukkuun.

Se on kuulkaas kohta kesäkuu kärsitty, no ei vaan se mitään kärsimystä ole ollut. Luontohan on nyt kauneimmillaan.
Oikein hauskaa loppukuuta teille toivottelen!

Nettishoppailua ja vähän muutakin

Päivää taas pitkästä aikaa!
Vali vali, yritän olla tämän kirjoituksen jälkeen mainitsematta mitään kipeästä selästä. Sehän on ollut jo parempi, mutta väsyy herkästi, esimerkiksi pihalla kumarteluja ei kestä. Miten saisi ne rikkaruohot rinnan korkeudelle, sitten olisin tyytyväinen. Naapuri neuvoi, että konttaa pihalla, niin hän tekee kuulemma,  kun selkä ei kestä kumartelua. Nooh...polvet. No niin, nyt en valita enempää, se siitä selkäkivusta. Mukava päivä tänään.

Siihen mitä en saa enää mainita, liittyy hidasta  kotoilua, lepoa, virkkausta, lukemista ja nettishoppailua.
Minun uusi ostos, musta hieman isompi nahkalaukku, saapui vihdoinkin "lähisiwaan".

 Tuo ei ole muuten huivi, vaan ohut hento tunika, samasta paikasta kun laukkukin. Ihanan tuntuinen.

Olen pidemmän aikaa kaivannut hieman isompaa mustaa laukkua. Semmoista mikä on käsilaukku ja joka ei ole kuitenkaan salkku. Salkkuja mihin mahtuu mappi yms minulla on parikin työajalta jemmassa.

Laukku ja tunika Zalandolta, laukku nimeltään L.CREDI. Laitoin sisälle 10 tuuman tabletin kuoret ja käsityön. Juu hyvä, tykkään. Oli vaan huono kuvata mustaa laukkua.
Siitä pääsemmekin seuraaviin nettiostoksiini.

Kamera kuvattu tarkoituksella farkkutakin päällä. Farkkutakki myös minun uusi ostos netin kautta. Kyllä se minulle sopii, siis koko ja väri,oikein hyvinkin, enkä palauttanut. Ehkä kuitenkin persikan-korallin sekoituksen värisellä punaisella olisi enemmän käyttöä. 

Kameran tilasin Verkkokaupasta ihan  itselleni.  Eipä entinen ollut huono lainkaan, mutta halusin yhden ominaisuuden, mitä entisessä kamerassani ei ollut, eli sisäisen Wifin. Olen niin laiska liittämään kuvia johdon tai muistikortin kautta (sitä en edes osaisi, siis muistikortin kautta) tälle tabletilleni. Tykkään jotenkin mieluummin kirjoitella tätä blogia tabletilla kun läppärillä.

Eilen olin koko päivän yksin kotona kun isäntä on parin päivän reissulla. 
Koko ajan odottelin puhelimeen viestiä, että pääsen hakemaan paketin meidän marketin pakettilokeroista. 
Viestejä tuli niin isännältä :-) , tyttäreltä kun isännän siskoltakin, ei vaan sitä mitä odotin kun lapsi joulupukkia.  Tulihan se viesti sitten alkuillasta lopultakin. Ei muuta kun heti hakemaan ja samoin hakemaan muistikortti, kun ensin olin tutkinut paketin ohjekirjan parkkipaikalla. Enhän minä sitä muistikorttia olisi edes tajunnut, mutta meidän nuorin ja isäntäkin viikonloppuna vähän opasti. Sanoikin, että olisit ensin kysynyt minulta ennen kun laitoit tilauksen menemään eteenpäin. Poika oli mielestäni iltavuorossa ja isäntä moottoripyöräilemässä. Joten toimin ihan itsenäisesti.

Eilen laitoin ihan itse muistikortin paikoilleen, alustin sen,  osasin, koekuvasin kukkia, videoin, käytin salamaa jne. Mutta se Wifi yhteyden luominen jäi tälle päivälle, tai sitten sille päivälle kun joku muksuista tulee apuun. Eli kaikki tässä olevat kuvat on tabletilla otettuja.

Ei nettiostokset vielä tähän päättyneet. Seuraavaksi hassu kuva, siinä on ostosten seassa aasinsilta eilisen päivän oikeisiin puuhiini.

Alla ihanan tuntuinen kunnon pituinen t-paita, jonka tilasin samalla kun farkkutakin.
Kirjat on sitten eri paikasta tilattu, niitä kanssa odotin ja odotin, tuntui, että se paketti makaa vain Turussa jossain keskuvarastolla.
Siinä on kaksi viimeistä kirjaa Peter Jamesin Roy Gracesta kertovasta kirjasarjasta. Harmittaa, kun olen ollut nykyisin niin väsynyt öisin, että lukeminen on jäänyt vähille. 

Tässä sitten eilisen päivän oikeat puuhat.

Kaikki alkoi siitä, kun lupasin tyttärelle vanhat lampun kehikot. Kuulin, että hän semmoisia oli haalimassa jostain kaveriltaan. Sanoin, että miksi et ota niitä mummun vanhoja  mitkä on meillä varastossa. Toinen on purettu, toinen vielä purkamatta.
Kun  lähdin niitä kehikoita  varastostamme hakemaan, niin raivostuin itsekseni sekaiseen varastoon ja etenkin kangasrykelmiini. Kannoin kaikki kangaslaatikot eteisen lattialle. Nyt olisi tarkoitus järjestellä ne laaduittain laatikoihin ja maalarinteipillä nimilappu laatikon päälle. 
Kuusi laatikkoa on jo selvitettynä ja täyteen kankaita, enempää ei se (mitä ei saa enää sanoa) kestänyt, joten aloin tekemään pienta tilkkutyötä. Yli puolet on ainakin vielä selvittämättä. 

Nyt lähden jatkamaan selvitysurakkaani, en mene ulos, vaikka aurinko kuinka paistaisi ja puutarhan rikkaruohot kutsuisi.

Mainittakoon vielä, että mikään mainituista firmoista ei ole sponsoroinut tätä juttua, vaikka osan nimiä mainitsinkin. Kanta-asiakkaitahan me olemme kaikki, niin kuin he sen ilmaisevat.
Oikein mukavaa päivää teille toivottelen! 

Vaivainen puutarhassa

Puutarha on yhtä vaivainen kun sen emäntäkin. Puutarha ei tarvitse Buranaa, mutta emäntä tarvitsee.
Koko ajan teen, tai siis silloin kun jaksan ja ehdin. Kaivan, istutan, sunnittelen, perustan, huilaan. Silti en ole tyytyväinen. Johtuu siitä, kun en saa niin paljon aikaiseksi kun haluaisin . Tunne on samanlainen kun käsitöitä tehdessä. Silloin en vaan tarvitse Buranaa;-) .

Etupihan aitarinnettä kun siivoilin rikkauohoista, kaivoin kiviä, siinä sain selkäni kipeäksi.  Se homma on pahasti kesken, varmaan parisenkymmentä metriä jäljellä, ei hyvä. Postilaatikon takana näkyy pätkä siivoamatonta rinnettä.

Rinne jäi senkin takia kesken, kun oli ihan pakko saada kukkien siemeniä maahan ja paprikat lavoihin. Saas nähdä mitä niistä tulee. Toisessa on suippopaprikaa ja toisessa jotain tavallista, sekä lisäksi valkosipulia (liian myöhään), sekä ihan kokeeksi vain yksi lehtikaalin taimi.
Eilistä paistoa Johannan blogista sain vinkin Lidlin istutuskaaresta, muovitunnelista, mikähän sen oikea nimi nyt onkaan.
Eilistä paistoa

Ensin haimme yhden paketin, josta saimme/saamme muovit ja kaaret kahteen lavaan. Tänään isäntä haki pyynnöstäni vielä toisen. Saapi nähdä onko aamulla kaaret ja muovit takapihan metsässä senverran kova tuuli tuivertaa tänään.
Laitoin vanhat puutarhatuolit vähän niinkuin esteeksi, niin kuin ne nyt mitään auttaisi. Tuolit on muutenkin näkösuojana. Tässä kohdin ei ole lavakehikkoa, vaan jotain ihan muuta ja sen päällä ruukkuja. Mitä se "jotain muuta" on, kehtaanko edes kertoa. Siinä on nurmikolla kumollaan meidän entinen vessan lavuarin alakaappi sivukomeroineen. Niin kuin pöytänä ja siinä päällä paprikoita purkeissa. Toiset paprikat on sitten oikein lavassa kunnolla multaan upotettuina. Niitä taimia kun tuli tänä vuonna niin paljon. 

Eilistä paistoa Johannalla on mahtavat kasvilavat. Siinä tavoitetta. Mutta jos nyt noilla ja normaalilla entisellä kasvimaalla mentäisiin tämä kesä. Innostusta olisi, mutta selkäparka ei nyt kestä. 

Nyt siirryttiin ihan eri paikkaan. Näkymä keltaisen aitan ikkunasta ulos. 

Keltaisen aitan koko lattia pitää peittää matoilla. Ensin laitoin alle anopin vanhat matot, sitten päälle omat matot. Kirjava matto vuodelta 1971, ihka eka oma tekemä mattokin löysi paikkansa.

Viime viikonloppu siis meni Kanta-Hämeessä appivanhempien mökillä, jossa he itse eivät jaksa enää käydä. Joskus heitä viedään päiväkäynnille. Siivosimme mökin talven jäljiltä,  sekä yhden aitan, jossa tykkäämme olla ja yöpyä. Sitä sanotaan keltaiseksi aitaksi. Toiset isännän sisaruksista voi olla sitten päämökissä.

Mökissä, aitassa tai saunan eteisessä voi tiskata, mutta minä tykkään tiskata ulkona jos vaan sää sallii.

Ja sitten taas omaan pihaan.
Viime syksynä laitoin omaan pihaan lisää kivikkokasveja, Lidlistä muuten.
Jos tulee ensi syksynä taas myyntiin, niin haemme lisää.

Olen aina halunnut vaaleanpunaisen kerratun Pionin, nyt löysin sen ihan sattumalta oman kylän Rautia tavaratalon puutarhaosastolta. Meillä on kolme pionia jo ennestään, vanhoja pienehköjä, eikä mitenkään kerrottuja, mutta rakkaita, koska niissä on muisto niin anoppilan entisestä omakotitalosta, sekä tuosta Kanta-Hämeessä olevasta mökistä.

Valkoherukka kukkii runsaasti. Kiitos "hevonp" kauppias. Ensi kerralla meille useampi säkki, kiitos. 

Olisiko Paula SatunNainen tässä samanlainen Ruusujuuri kun pihassasi?
satunnainenblogi.blogspot.fi 
Meillä takapihalla katoksen varjossa, ison kiven kyljessä huonolla hoidolla ollut samanlainen, tai ainakin samantapainen. Meillä se ei kyllä nyt  kuki. Syksyllä kyllä siirrän sen aurinkoiseen paikkaan. En uskalla kopsata tähän kuvaa. Käykää itse katsomassa Paulan sivuilta.

Eilen olin pihalla reilut 5 tuntia vain urheilupanta päässä ja aurinkovoidekin unohtui. Tänään aamulla ruusufinni sitten kukoistikin komeudessaan. Eli kasvoja pitää suojata niin aurinkovoiteella kun hatullakin. Omat lippikset jäi mökin aittaan, joten kaivelin isännän lippisjemmoja. Mainoslippis, jonka olen joskus tuonut hänelle työpaikaltani. Hän ei ole koskaan sitä pitänyt ja heti alkoi kiinnostamaan kun minä sen päähäni laitoin.

Ihanat tulppaanit, matalat, Tulipa 'Plasir', tykkään, ihailen niitä keittiön ikkunasta.

Huomenna sataa, helpotus pihahommista,  meillä ehkä kirppistelyä.
Viettäkää oikein mukava viikonloppu, minä ainakin teen niin.

Puuhaa riittää

Hei vaan!
Aika on mennyt jokapäiväisten asioiden lisäksi omassa pihassa. Nyt kyllä pitäisi miettiä rauhallisesti, eikä alkaa kaivaan maata sieltä tuolta täältä, niinkuin minä tapaan tehdä. Tulee sama tunne kun käsitöissä, keskeneräistä löytyy.
Hyvää kuntoliikuntaa pihahommat on, sen tuntee vartalossaan.

Tässä viimeisin keskeneräinen "kaivaukseni". Kuva on  aika huono, kävin kännykällä kuvaamassa. En viitsinyt kaivuuta kovasti naapurin ikkunan alla kuvata. Kaikki kun on ihan alkutekijöissä vielä.

Kysymyksessä on tontin reunassa oleva koko tontin mittainen rinne, joka on monen monta vuotta ollut perkaamatta. Rinteessä kasvaa kolmea erilaista kivikkokasvia. 
Aloin niitä irroittelemaan ja siivoamaan alustoja rikkaruohoista ihan vain samalla kun odottelin tytärtä joka toi meille peräkärryllä hevosen lantaa. Olivat sitä saaneet reilusti yli oman tarpeen naapuristaan. 

No siinä odotellessa minulla meni taas vähän lapasesta. Aloin kaivamaan isoa kiveä esille jne. Sitten sainkin idean, että teen siihen kivipuron alkaen kauempana  taustalla olevalta katajalta. Puro olisi tosin ilman vettä, semmoinen koristepuro vain, havuja ympärillä. Tänään sitä olisi pitänyt jatkaa, mutta muutaman päivän puuhastelu tuntuu mukavasti vartalossa, niin pidin puutarhatöistä vapaapäivän.

Olen yksin kotona tämän viikonlopun. Isäntä on harrastusporukkansa kanssa Outokummussa retkellä. En ole käynyt edes roskiksella, niin olen viihtynyt itseni seurassa. Olen kaikille kolmelle lapsellekin ilmoittanut hyvissä ajoin, että tämä äiti ei vietä äitienpäivää ja meille ei saa tulla. Tyttären tyttäristä yksi ihmetteli, että miksi mummulle ei saa mennä. No kun mummu ei nyt laita mitään. Polkaisee vain juhlimaan omalle äidilleen.

Omalle äidille on lahjakortti ja huivi tuliaisena etelänmatkaltamme. Teinkin sitten pussukan kierrätysmateriaalista, johon voin sen kirjeen ja huivin laittaa.

Äidilläni ei ole ihan varmasti koskaan farkkuja ollut , että siinä mielessä vähän hassu kankaan valinta pussukkaan. Mutta tässä pussukassa onkin jujuna vuori.
Se on äidin entisestä essusta jostain -60 luvulta.

Samalla kun etsin kangasta pussukkaan, niin löysin turkoosi-valkoisen kankaan, josta äidillä oli mekko joskus noin 50v sitten. 
Siitä oli tehty pieneen nukensänkyyn patja. Purin sen ja pesin kankaan uutta käyttöä varten. 

Näiden tarinoiden myötä toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja äideille äitienpäivää!