"Oikea juhannus" 24.06.2015

Oikein mukavaa "Jussia" kaikille. Tänään meillä perheessä  on juhlapäivä, vanhimman pojan kaksospojat täyttää 12 vuotta! Syntymäpäiväjuhlaa vietetään kunhan aikuiset ovat lomalla.

Juhannusruusut kukkii myös oikeana juhannuksena. Kuva lainattu jostain, ettei vaan olisi meidän paikallislehden nettisivuilta.

Meidän oma  juhannusruusu kitui muutaman vuoden ja vuosi sitten keväällä ei ollut kun ruskea kuiva  raato jäljellä. Ihmettelin  ja nyt kun siivosin sitä paikkaa rikkaruohoista, niin siinä kohdalla oli niin paljon muurahaisia, että ne taisivat myrkyttää istutetun ruusun. Rikkaruohot ja vuorenkilpi siinä kyllä kasvaa, ei ne muurahaiset niitä saa nikerrettyä.

Tänään sadepäivänä olen puuhastellut kaikenlaista pientä. Todellakin pientä, ihan sitä mitä itseä huvittaa.
Ompelin vanhaan t-paitaan jatkon,  toisesta vanhasta paidasta.  "Kivijalan", niinkuin itse sanoisin. Kuva on huonolaatuinen ja hyvä niin. Nimittin kun silitin valmista paitaa, niin huomasin, että eihän valkoinen t-paita ollutkaan ihan puhdas. No eipä se mitään, paita on tarkoitettu mökkikäyttöön. Huomasin viimeksi appivanhempien mökillä ollessa, että heti kun alan puuhastelemaan jotain, niin siinä menee paita poikineen. Ja niitä paitoja pitää olla siellä jemmassa.

Siivosin sen aitan vintin jossa me yövymme. Juhannuksena siivosin toisen aitan, jota kutsutaan vaateaitaksi. Kun on vanhat hirsi- ja lautarakennukset, niin kyllä siinä pöly ja kaikenlainen puun muru yms lentää ja pöllyää.

Siivotessa harmittelin anopin vanhoja tosi pitkiä räsymattoja. Ennen ne kudottiin niin pitkiksi, että tehtiin taite kun seinä tuli vastaan. Hankalia ravistella. Päätin, että nyt pätkäsen ne puoliksi ja tuon kotiin pestäväksi. Niin eikös isäntä huutanut minua kuivuneen, tai sairastuneen kuusen kaatoon. En koskaan ole ollut mukana puunkaadossa. Ja ennen kun ehdin edes paikalle, niin moottorisaha jo kävi ja ohjeet jäi saamatta. Yritä siinä moottorisahan melussa sitten kailottaa, että mitä minun pitää tehdä. No hyvin se meni. Ja nyt kuusi on jo klapeina kuivumassa ja anopin matotkin pesty ja kuivuvat meillä kotona katoksessa. Jos kuivuu, kun tuota kosteutta riittää taivaan täydeltä.

Pätkäsin myös  anopin yhden ohuen pitkähkön  ehjän  froteepyyhkeen kolmeen osaan. Tein heille kotiin uudet vessapyyhkeet. Jokin aika sitten huomasin, että semmoisille olisi tarvetta enemmänkin ja kun siellä mökillä niitä pyyhkeitä on kaapit pullollaan. Siinä toinen tämän sadepäivän helppoja yksinkertaisia ompelutöitä.

Samalla kun siivoilin ompelupöytää, niin löysin keskeneräisiä patalapputekeleitä. Kanttasin ne,  niin sain nekin käyttöön. En vaihdellut lankaa, kaikki samalla valkoisella, että ei mitään erikoisia, mutta onhan taas uusia ja puhtaita vaihtureina.

Pionien nupuissakin on muurahaisia. Mielestäni aiemmin ei ole ollut.

Rentoakankaalia luulin ensin rikkaruohoksi, onneksi en nyppinyt pois.

Ja taas ompelujuttuihin. Silloin kun selkäni oli kipeä, tein pikaisesti  kapean selkätyynyn itselleni ristiselän tueksi. Tuli liian pullea, ei muuta kuin toppinkia pois. 

Tässä välissä tein ruokaa ja ihan tarkoituksella sen verran enemmän, että saan huomennakin siivota ompelupöytää. Vai paistaako huomenna jo aurinko?

Nyt olen lukenut kaikki tähän asti suomessa ilmestyneet Peter Jamesin Roy Grasesta kertovan  sarjan kirjat. Kaipaan jo uutta malttamattomana.

Kun kotiuduimme juhannuksen jälkeen, niin tämmöinen ihana ilmestys meitä odotti olohuoneessa. En ole vaihtanut multaa kliiviaan vuosiin ja silti se palkitsi.
Heti kun kukka on kuivunut vaihdan mullan ja laitan isompaan ruukkuun.

Se on kuulkaas kohta kesäkuu kärsitty, no ei vaan se mitään kärsimystä ole ollut. Luontohan on nyt kauneimmillaan.
Oikein hauskaa loppukuuta teille toivottelen!

Puuhaa riittää

Hei vaan!
Aika on mennyt jokapäiväisten asioiden lisäksi omassa pihassa. Nyt kyllä pitäisi miettiä rauhallisesti, eikä alkaa kaivaan maata sieltä tuolta täältä, niinkuin minä tapaan tehdä. Tulee sama tunne kun käsitöissä, keskeneräistä löytyy.
Hyvää kuntoliikuntaa pihahommat on, sen tuntee vartalossaan.

Tässä viimeisin keskeneräinen "kaivaukseni". Kuva on  aika huono, kävin kännykällä kuvaamassa. En viitsinyt kaivuuta kovasti naapurin ikkunan alla kuvata. Kaikki kun on ihan alkutekijöissä vielä.

Kysymyksessä on tontin reunassa oleva koko tontin mittainen rinne, joka on monen monta vuotta ollut perkaamatta. Rinteessä kasvaa kolmea erilaista kivikkokasvia. 
Aloin niitä irroittelemaan ja siivoamaan alustoja rikkaruohoista ihan vain samalla kun odottelin tytärtä joka toi meille peräkärryllä hevosen lantaa. Olivat sitä saaneet reilusti yli oman tarpeen naapuristaan. 

No siinä odotellessa minulla meni taas vähän lapasesta. Aloin kaivamaan isoa kiveä esille jne. Sitten sainkin idean, että teen siihen kivipuron alkaen kauempana  taustalla olevalta katajalta. Puro olisi tosin ilman vettä, semmoinen koristepuro vain, havuja ympärillä. Tänään sitä olisi pitänyt jatkaa, mutta muutaman päivän puuhastelu tuntuu mukavasti vartalossa, niin pidin puutarhatöistä vapaapäivän.

Olen yksin kotona tämän viikonlopun. Isäntä on harrastusporukkansa kanssa Outokummussa retkellä. En ole käynyt edes roskiksella, niin olen viihtynyt itseni seurassa. Olen kaikille kolmelle lapsellekin ilmoittanut hyvissä ajoin, että tämä äiti ei vietä äitienpäivää ja meille ei saa tulla. Tyttären tyttäristä yksi ihmetteli, että miksi mummulle ei saa mennä. No kun mummu ei nyt laita mitään. Polkaisee vain juhlimaan omalle äidilleen.

Omalle äidille on lahjakortti ja huivi tuliaisena etelänmatkaltamme. Teinkin sitten pussukan kierrätysmateriaalista, johon voin sen kirjeen ja huivin laittaa.

Äidilläni ei ole ihan varmasti koskaan farkkuja ollut , että siinä mielessä vähän hassu kankaan valinta pussukkaan. Mutta tässä pussukassa onkin jujuna vuori.
Se on äidin entisestä essusta jostain -60 luvulta.

Samalla kun etsin kangasta pussukkaan, niin löysin turkoosi-valkoisen kankaan, josta äidillä oli mekko joskus noin 50v sitten. 
Siitä oli tehty pieneen nukensänkyyn patja. Purin sen ja pesin kankaan uutta käyttöä varten. 

Näiden tarinoiden myötä toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja äideille äitienpäivää!

Uusiokäyttö

Vuonna 1960 Maija Isola suunnitteli Marimekolle "Dombra" -kuosin.
Marimekko otti saman kuosin vuonna 2006 uudelleen tuotantoon.

Tein vuonna 2006 siitä kankaasta (kuvassa etummainen) kesäisen työmekon.
Kiva mekko olikin silloin kuumassa konttorissa.
Nyt oli aika ottaa mekko uusiokäyttöön.

Tein siitä pari sohvatyynyä. 

Ja pienemmistä palasista yhdistelin itselleni apukassin.

Kaikki lähti siitä, että isäntä kysyi tässä kerran, että eikö meillä ole vähän tummempia apukasseja, eikö minulla ole ylimääräistä kangasta josta voisin niitä tehdä. Taisin silloin juuri tarjota hänelle jotain vaaleanpunaista hempeää kukkakassia. 
No tummat apukassit puuttuu vieläkin, ehkä huomenna sitten.

Nämä jäi mekosta. Kai noistakin olisi rakenneltava jonkinlainen tilkkupatalappu. 
Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä, minulla ainakin on ollut:-) .
Ensin reilu 7km lenkki kosteassa ilmassa entisen työkaverin kanssa sitten ompeluhuoneessa, sitten lohikeitton teko ja nyt sohvaperunana.

Kiirettä pitää

Huvitti aikoinaan, kun ruokatunnilla tai jossain harrastuksissa näin entisiä eläkkeellä olevia työkavereita, niin kuinka kiireisiä he olivat.

Mitä kelläkin oli, oli jumppaa, kässäkerhoa, tilkkutyöryhmiä, avantouintia, vanhusten auttamista, lastenlasten kuljetusta paikasta toiseen.

Ja nyt kun minä olen onnellisessa eläkeläisen asemassa, niin kalenteria tarvitaan, jotta muistaa varmasti kaikki menot. Ja väitän, että vielä ei ainakaan ole kysymys huonosta muistista.

Vaan siitä, että on pidettävä "langat käsissä" jotta on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tänään oli jo yksi meno naapurikaupunkiin lääkäriin seuralaiseksi. Ehdin muuten virkata yhtä takakappaletta yli 10cm.

Hyvä että ehdin virkata, sillä illalla on virkkuuryhmä. Saan näyttää "kässäopelle", että olen minä jotain aikaiseksi saanut, vaikka valmista ei ole tullutkaan. Alkaa olla molemmat käsityöni siinä vaiheessa, että pitäisi istua ja keskittyä, sovittaa, purkaa yms. Mutta siihen ei ole nyt aikaa, on näitä menoja. 
Tällä viikolla ainoa vapaapäivä on perjantaina ja silloinkin pitää miettiä viikonlopun ruokajuttuja. Mummun prinsessat ovat tulossa yökylään. 

Tässä mainitussa kiireessä eilen tekaisin pussukan ystävälleni, parhalle sellaiselle. Hänelle, johon voin luotaa kaikissa elämän tilanteissa. Sisälle olisi pitänyt laittaa käsityöihmiselle hakaneuloja ja puikkomitta. Hän kertoi tässä jokin aikaa sitten, että hänellä ei ole ollut koskaan puikkomittaa. Ihmettelin sitä, nimittäin hän on aina kutonut, lähes pikkulikasta lähtien. Eihän meidän kylän kaupoista löydy kun semmoinen tylsä tavallinen puikkomitta, samasta marketin  hyllystä mistä löytyy puikkoja ja virkkuuklukkuja. En halua semmoista antaa, joten jätin sen idean toiseen kertaan ja pussukkaan menee gluteenitonta tummaa suklaata ja kortti. 
Kirja mikä kuvassa vilahtaa menee mukaan. Se on vasta ilmestynyt, luin sen jo.
Oli nopeasti luettu ja nyt laitan ystävälle eteenpäin kiertoon.

Toivottelen oikein mukavaa Ystävänpäivää teille jo nyt! 
Minulla on mukavia blogikavereita, tykkään teistä. 

Ystävänpäivänä  en ehdi kirjoittelemaan,  ku

n leikin niiden prinsessojen kanssa:-) .

Terveisin! Ritva

7 Kysymystä haaste

Sain haasteen ihanaiselta bloggarilta 
Elämää onnenpähkinässä eloaonnessa.blogspot.fi    Kiitos vaan!

Haasteessa on 7 kysymystä, jotka haastaja on esittänyt. Itse pitää keksiä uudet 7 kysymystä ja jatkaa haastetta eteenpäin.

Tässä minulle tulleet kysymykset:

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuurisi?

Aiemmin olin kovinkin innokas ruoan laittaja, ehkä jopa keittiön hengetär, leipoja ja uusien reseptien kokeilija. Nykyisin menee arkiruoalla ja pieniin juhliin sitten jotain erikoisempaa ja sekin vähän väkipakolla.

Olen aikani järjestänyt isojakin juhlia. Olemme syntyneet isännän kanssa kumpikin kesällä, meillä on juhlittu kaikki mahdolliset lasten juhlat ilman muuta. Mutta sitten myös aina vähän isommin molempien 30, 35, 40, 50 ja 60v juhlat, enää ei huvita niin isosti järjestellä. 

Kun täytin 60, meillä oli 64 vierasta ruokajuhlissa. Kaiken tein itse. Niissä juhlissa sitten ilmoitinkin, että nyt lopetan juhlimisen näihin juhliin. Kysymys oli kylläkin, olenko keittiön  hengetär ja mikä on bravuurini. Olenhan minä kuitenkin jonkinlainen hengetär. Isäntä ei juuri ruokaa meillä laita, paitsi kesällä savustaa kalaa ja grillaa. Minun bravuurini on lasagne, lihamureke, suppilovahverokeitto ja korvapuustit. Että aika tavallisella mennään. Kuva joka löytyi valmiina on poronkäristys, siitäkin meillä tykätään. Kuva viime kevään Lapin reissulta.

2. Mitä harrastat muuta kuin bloggaamista?

Minun muut harrastukset liittyy tavalla ja toisella käsillä tekemiseen.
Vaihtelevasti ompeluja tilkkutyöt. Olen ommellut neljätoistavuotiaasta saakka itselleni vaatteita. Ensin aloitin housuista. Voi luoja niitä ensimmäisiä tekeleitä, mutta innostunut olin. Ne ensimmäiset tein nimittäin isän vanhoista puvunhousuista. Onneksi äiti ymmärsi innostukseni ja antoi rahaa uuden kankaan ostamiseen.

Tässä olen 14 vuotias. Jalassa silloin ihanat oliivinvihreät kukkahousut. Vetoketjukin on ihan vinossa, voi olla, että on siirtynyt vinoon osittain kun olen isolle pihakivelle istunut tai sitten se on ollut noin vinossa. 

Itse värjätty venäläinen lakanakangas. Värjäyksen jälkeen kangas roiskittu kloriteella kostutetulla tiskiharjalla. Kloritekäsittely tuo yllättäviä värejä alkuperäisestä väristä  esille.

 Tilkkujakkua tykkäsin tehdä, vaikka siihen menikin monia tunteja.
Tilkkutöiden tekeminen on omalla tavallaan rauhoittavaa, siinä saa olla omien ajatustensa kanssa.

Tämä jakku ja hame on kaksinkertaisesta puuvillasta. Alla ohuen ohuet vanhat vauvalakanat, jotka värjäsin punaiseksi, päällä uusi musta lakanakangas. Kaikenlaista kuviota kolmenpiston siksakilla ja päälikangasta leikataan välistä pois.

Käsitöihin kuuluu myös virkkaus, jota harrastin jo 70-luvulla, silloin tehtiin liinoja ja tein yhden sängynpeitonkin. Sitten se jäi jopa 30 vuodeksi. Nyt tykkään virkata ja aina joskus kutoakin. 
Muihin harrastuksiin kuuluu lankojen tai kankaiden värjäys/kasvivärjäys ja nyt taas öljyvärimaalaus ja kausiluontoisesti puutarhatyöt.

 Viime kesänä löysin appivanhempien mökin pihasta tarhakäenkaalia. Sillä sitten värjäsin villalankoja. Tuli mukavan sinistä. 

3. Unelma-ammatti lapsena ja miten haaveille kävi?

Varmaan ihan ensimmäinen haave oli kaupantäti, sitä kovasti leikittiin pienenä.
Sitten yhdessä vaiheessa oli kosmetologi, se kariutui ammatinvalinnan ohjauksen sedän arvioon kielitaidostani ja oikeassa hän olikin. 
Sen jälkeen suuri haaveeni oli pankkineiti. Meidän kylän säästöpankissa oli niin ihana ja kaunis pankkineiti, ihailin sitä työtä mitä hän teki. Ei tullut minusta pankkineitiä, mutta rahojen kanssa tavallaan touhusin, kun viimeiset reilut 20v olin palkanlaskijana.

Nämä kuvat palkkauksesta, en muista koska, epäilen jotain 2000 luvun alkua. Päälläni muuten itse värjäämäni t-paita. Jossain koneella  olisi ollut ehkä tuoreenpiakin kuvia,  mutta laitetaan nyt nämä. Työpaikka oli tehtaan teknillisen konttorin 5.kerroksessa, olisi ollut hyvät maisemat, mutta kun oli vain kattoja, putkia yms härpäkkeitä.

Nämä kuvat ennen palkkausta, silloin olin osasto- ja tuotantosihteerinä. Se oli ihan mukavaa aikaa. Kuvista näkee vanhoja tietsikoita, vai sanoisiko "pönttöjä".

4. Sisustuksen kulmakivet?

Kun oikein mietin, niin monenlaiset puulajit huonekaluissa. Muuten olemme käyneet asunnon kaikki pinnat läpi katosta lattiaan, toiset useampaankin kertaan. Olen tyytyväinen.

Olen joskus jo aiemminkin sanonut, että näillä kuitenkin mennään hyvin pitkälti. Sillä nyt asutaan kaksin suht isossa omakotitalossa. Nyt nautitaan tästä muutamat vuodet ja sitten kun alkaa työt liikaa rasittamaan, niin ei muuta kuin kerrostaloon. Sinne sitten huonekaluja vähän ja harkitusti.

5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Tykkään monenlaisesta musiikista. Leonard Cohen, Abba, Jari Sillanpää, Tarja Turunen, Jenni Vartiainen, jo  edesmennyt Tamara Lund , tykkään viulumusiikista, urkumusiikista jne. Radio on aina auki. Levyjä ehdin harvoin kuuntelemaan.Joskus käytiin erilaisissa konserteissa Tampere Talossa, kuten esim Richard Claydermanin pianokonsertissa, jossain jousisoitin konsertissa, Tapani Kansan (höh) konserteissa. Nyt minut saa vain Jari Sillanpää liikkeelle;-) .

6. Jos saisit valita, millä historian  vuosisadalla tai ,vuosikymmenellä eläisit, minkä valitsisit ja miksi?

Minun sydäntä lähellä on enemmän lähihistoria. Jos saisin valita, haluaisin elää 40-50 lukujen vaihdetta. Haluaisin kuitenkin tämän aikakauden koneet ja laitteet ja eläkkeen. Sitten voisinkin nauttia ihanista 50-luvun vaatteista ja hienoista kunnon autoista yms.

 kute

Äitini Tampereella kihlamarkkinoilla kesäkuussa 1950.

Hienoja vanhoja autoja. Toinen kuva netistä ja toinen kuvattu Hauhon hautausmaan parkkipaikalla. 

Voi noita ihania vaatteita. Kapeat vyötäröt, vähän olkatoppauksia yms.


7. Pakopaikkasi -onko sinulla ja jos niin mikä?

Minun pakopaikka on pitkälti omassa kodissa  ja  täällä se on minun ompeluhuoneeni, tai takkahuoneen nojatuoli kera käsitöiden ja tietysti  omassa pihassa puuhastelu omien ajatusten kera.
Tänään olin taas taiteilemassa, se on myös oiva pakopaikka. Eipä tule muut asiat mieleen,  kun yrittää saada jonkinlaista taulua aikaiseksi.

Silloin kun olin vielä töissä ja oli välillä todella stressaavaa, niin rentouduin työpäivän jälkeen kävelemällä hautausmaalla. Joku voisi ajatella, että aika synkkää, eiminusta, vaan rauhoittavaa.


Olihan mukavaa miettiä valmiisiin kysymyksiin vastauksia. Minulla kun aina juttu rönsyilee, niin toivottavasti jaksoitte selata edes kuvat läpi.

Oikein mukavaa talvista viikkoa toivottelen kaikille! 

Samat kysymykset, jos joku vakilukijoistani haluaisi jatkaa haastetta eteenpäin. Minusta kysymyksiin voi vastata niin monella tavalla ja vaikka vain kuvilla. Ja kun me ihmiset olemme niin erilaisia, sekin on jo rikkaus.