Tässä minä ja äiti vuonna 1969, hoikat mimmit. No äiti ei ole ylipainoinen vieläkään. Aivan kuin mekkoni kangas olisi loppunut kesken, no noita kuvia on muitakin, huh huh.
Ostokakkua ja pikku karjalanpiirakoita lukuunottamatta äiti oli itse leiponut kaikki tarjottavat, ihanaa perinteistä lohiriisipiirakkaa, sitä harvoin enää saa.
Äiti on niin hyväkuntoinen, ei tarvitse apua siivouksessa, ei kauppamatkoissa yms. Varsinainen kahvipöytä "Myrnoineen ja hopeoineen" jäikin kuvaamatta.
Käsitöitä olen tehnyt vaihtelevasti. Tässä Novitan Huopanen langasta tehty pannunalunen. Huopasta ei taida enää saada, lanka on vanhaa varastoani.
Huovutin +40 asteessa.
Tuli juuri sopivan kokoinen mitä ajattelinkin.
Meni ystävälle. Mukaan sydämen muotoinen Kultakeramiikan piirakkavuoka, joka kyllä jäi kuvaamatta. Piirakan tein kuitenkin ihan varmuuden vuoksi alumiinivuokaan, pelkäsin, jos vaikka epäonnistun, niin ainahan voin viedä tyhjän vuoan ja pannunalusen.
Tänään kun kävin ystävällä, hän kehui piirakkaa. No onnistuihan se ja kun tarjoaa rahkakermavaahdon kanssa, niin nam.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille!
(Minä lähden katsomaan tiskikonetta, se on kyllä nyt käynyt jo 3 tuntia, kaikki ei ole kunnossa)
Vuosi -69 oli vahvaa minimekkojen aikaa :-) Maukkaan näköinen kahvipöytä ja marjapiirakka.
VastaaPoistaNiinhän se oli ja joka mekko piti lyhentää oli sitten kesä tai talvi.
VastaaPoistaMyöhästyneet onnittelut Anja-rouvalle!!
VastaaPoistaIhana, nostalginen kuva - olet kyllä ollut näyttävä nuori nainen! Wau, mitkä pitkät sääret!
Kiitos Paula! Onnittelut menee Anja-rouvalle. Juupa juu, eipä enää näytellä pitkiä sääriä minihameessa.
VastaaPoista