Hyvä mieli

Tänään aamulla klo 5 herätys. Vähän lehtien lukua, että herää oikeasti, aamupala, nakkikeiton teko ja pannukakun paisto. Ne otetiin mukaan kera omien siivousvälineiden ja menimme mieheni vanhemmille tekemään joulusiivouksen. 
Isäntä aloitti mattojen tamppauksella ja minä petivaatteiden vaihdolla.
Isäntä sai kutsun toisiinkin talkoisiin, niin "vapautimme" hänet sinne ja me kaksi riuskaa naista minä ja mieheni sisko jatkoimme puuhastelua. No eihän siinä kauan mennyt kun jo söimme nakkisoppaa ja päälle pannukakkua ja kahvit. 

Huvittavaa tässä oli se kuinka jo heikkokuntoiset vanhukset koko ajan esteli meitä. Ei sitä  tarvitse tehdä, eikä sitäkään, kyllä me se tehdään...jne, kuitenkaan ei enää  itse osata, eikä jakseta.

Tuleekohan meistä itsestä samanlaisia, vai osaammeko ottaa avun vastaan. Jaa jaa, se jää nähtäväksi.

No nyt sitten omaan huusholliin. Eilen sain yhdet verhot ikkunaan. Taas sanon no joo. Sanon myös, että markalla saa markan tavaran. Kekseliäisyydessäni ostin verhot Kangasalan Prismasta, oli -40% alessa, kun siellä on  tulossa joku remontti ja nuo oli poistokorissa.  Kyllä noilla nyt mennään kevääseen. 
On S-ryhmän omaa Home mallistoa. Veikaan silti,  että ensimmäisen pesun  jälkeen saattavat haalistua. 

Meillä on sen verran matala talo, että jouduin lyhentämään jokaista verhoa 15cm.  Ikkunat on makuuhuoneissa sijoiteltu taloon niin, että toiselle sivulle joutuu laittamaan kaksi verhoa toiselle vain yhden, eli ikkunat ei ole keskellä seinää. 

Vieläkään en ole löytänyt oikeanlaista kangasta puusohvan päälliselle. Tosin en ole sitä kovasti ehtinyt etsimäänkään. Etsin vaalean harmaata ja paksua pehmeää puuvillaista, semmoista jonka päällä olisi mukava ottaa päivätorkut jos nukkuisi päiväunia. No minä en nuku, en todellakaan, kun sitä unta ei yölläkään riitä.

Nyt on lamppu tämänkin huoneen katossa. Taisin jo aiemmin kirjoittaakin, että näin mieleisen Bauhausissa, mutta kun isäntä sitä blin blingiä epäili. Sitä katseltiin muualtakin ja minua aina vain vaivasi tuo lamppu ja sehän sieltä sitten haettiin.

Tässä huoneessa oli vielä puun värinen katto, se maalattiin vaaleaksi, vaihdettiin tapetit ja myös tiiliseinä maalattiin. Tiiliseinän edessä oli aiemmin 3 metriä Lundiaa. Se lyhennettiin kahdeksi metriksi ja siirrettiin eteisen ja olohuoneen väliselle käytävälle. Kun Lundia vietiin pois patteriputket katon rajassa tuli rumasti näkyville. Nyt nekin sitten tuli koteloitua. Senpä vuoksi yritän noilla tauluhyllyillä vähän häivyttää kotelointia. 
Taulut vielä hakusessa, kehystämättä ja muutenkin tarkemmikn miettimättä.

Tässä on joulujuttuja. Joku noista olisi valittava mustavalkoisten pyyhkeiden kanssa pakettiin. Joku menee toiseen pakettiin ja joku jää itsellekin. 

Tilasin netistä Sunrise Cosmeticsin kautta.
Kiitos vain Elämää Onnenpähkinässä vinkistä! Elämää Onnenpähkinässä

Huomenna onkin sitten taas jouluisten  ruokien ja leivonnaisten aika.

Pöytäliinat

Kodinhoitohuoneesta/ompeluhuoneesta löysin viime vuonna syksyllä kesken jääneet pöytäliinat, tai paremminkin sanottuna poikkiliinat. Tein ne valmiiksi.
Pikkuisen on joulua aistittavissa.

Ensinnäkin, ne olivat melkein 10 cm liian leveitä., kavensin. Ehkä olin tehnyt ne eri pöytään. Meillä kun on tapana ennen joulua, joskus jopa isänpäivänä vaihtaa keittiön jatkettava pöytä olohuoneeseen, kun olohuoneen pöytä on jatkettunakin pienempi. En edes muista. Sen kyllä muistan, että valitsin pöytäliinakankaassa   ruokailuhuoneen tapettiin ja verhoihin sopivat sävyt, samoin olohuoneen viininpunaiseen sohvaan sopivat sävyt. Meillä kun olohuoneessa on kahta, tai oikeastaan kolmeakin eri puulajia, niin tekstiileillä pitää vähän tasapainottaa.
Eri puulajit on harmi, mutta näillä mennään nyt tällä kertaa.

Tykkään kerätä syksyllä mustikanvarpuja maljakkoon, jos ne vaikka kukkisivat. Yhden kerran olen saanut ne kukkimaan, mutta se olikin vähäluminen joulukuu. Että, taisin nytkin kerätä ne liian aikaisin.

Kun keräsin kynttilänjalkoja, huomasin, kuinka olivat tummuneet. Hopeat pitää muistaa kiilloittaa ennen isänpäivää. Tuossa kuvassa on muuten isäni sukua oleva Amanda Wilhelmiina, Mandiksi kutsuttu. Tykkään hänen kuvastaan, siinä on jotakin minua, vaikka minulla ehkä suupielet enemmän ylöspäin. Mutta eihän ennenvanhaan kuvissa hymyilty.

Aiemmin kerroin, kuinka olohuoneen verho on niin keittiön verhon vieressä, että  keittiössä pitää olla pitkät verhot aina.
Tässä kuvässa olohuoneen verhot ja ruokailuhuoneen tapeetti. On niin samanlaiset, että verhokangas oli pakko ostaa. Mutta kun kesällä on vitivalkoiset verhot, niin on oikeastaan paremman näköiset. On enemmän kontrastia.

Viimeinen kuva ei ole olohuoneesta, vaan takkahuoneen nurkasta. Työhuoneen pintaremonttia tehdessä poistimme vanhan -40 lukuisen kattokruunun pois. Minä sanoin, että se lamppu ei sen huoneen kattoon enää tule. Sitten kerran keksinkin laittaa kattokruunun "luurangon" takkahuoneeseen, sille löytyi niin sopiva väli. Siihen joluiset valot ja ei kun tunnelma ihan kiva. Tykkään!


Näiden kuvien myötä toivottelen teille oikein mukavaa loppuviikkoa!