Pöytäliinat

Kodinhoitohuoneesta/ompeluhuoneesta löysin viime vuonna syksyllä kesken jääneet pöytäliinat, tai paremminkin sanottuna poikkiliinat. Tein ne valmiiksi.
Pikkuisen on joulua aistittavissa.

Ensinnäkin, ne olivat melkein 10 cm liian leveitä., kavensin. Ehkä olin tehnyt ne eri pöytään. Meillä kun on tapana ennen joulua, joskus jopa isänpäivänä vaihtaa keittiön jatkettava pöytä olohuoneeseen, kun olohuoneen pöytä on jatkettunakin pienempi. En edes muista. Sen kyllä muistan, että valitsin pöytäliinakankaassa   ruokailuhuoneen tapettiin ja verhoihin sopivat sävyt, samoin olohuoneen viininpunaiseen sohvaan sopivat sävyt. Meillä kun olohuoneessa on kahta, tai oikeastaan kolmeakin eri puulajia, niin tekstiileillä pitää vähän tasapainottaa.
Eri puulajit on harmi, mutta näillä mennään nyt tällä kertaa.

Tykkään kerätä syksyllä mustikanvarpuja maljakkoon, jos ne vaikka kukkisivat. Yhden kerran olen saanut ne kukkimaan, mutta se olikin vähäluminen joulukuu. Että, taisin nytkin kerätä ne liian aikaisin.

Kun keräsin kynttilänjalkoja, huomasin, kuinka olivat tummuneet. Hopeat pitää muistaa kiilloittaa ennen isänpäivää. Tuossa kuvassa on muuten isäni sukua oleva Amanda Wilhelmiina, Mandiksi kutsuttu. Tykkään hänen kuvastaan, siinä on jotakin minua, vaikka minulla ehkä suupielet enemmän ylöspäin. Mutta eihän ennenvanhaan kuvissa hymyilty.

Aiemmin kerroin, kuinka olohuoneen verho on niin keittiön verhon vieressä, että  keittiössä pitää olla pitkät verhot aina.
Tässä kuvässa olohuoneen verhot ja ruokailuhuoneen tapeetti. On niin samanlaiset, että verhokangas oli pakko ostaa. Mutta kun kesällä on vitivalkoiset verhot, niin on oikeastaan paremman näköiset. On enemmän kontrastia.

Viimeinen kuva ei ole olohuoneesta, vaan takkahuoneen nurkasta. Työhuoneen pintaremonttia tehdessä poistimme vanhan -40 lukuisen kattokruunun pois. Minä sanoin, että se lamppu ei sen huoneen kattoon enää tule. Sitten kerran keksinkin laittaa kattokruunun "luurangon" takkahuoneeseen, sille löytyi niin sopiva väli. Siihen joluiset valot ja ei kun tunnelma ihan kiva. Tykkään!


Näiden kuvien myötä toivottelen teille oikein mukavaa loppuviikkoa!

Verhot 40v sitten ja nyt

Menimme naimisiin vuonna 1971. Asuimme omakotitalossa, vanhempieni yläkerrassa, meillä oli kiva kaksi huonetta ja keittiö ja hulppean kokoiset vinttikomerot.

Ensimmäiset olohuoneen verhot oli äidiltä, keltaiset. Niillä mentiin 3 vuotta. Sitten ompelin olohuoneeseen vihreät isokuvioiset Finlaysonin verhot. Kangasta on vieläkin vähän jäljellä muistona.

Joku voisi ajatella, miten muistan niin tarkkaan vuosiluvun. No, tuossa kuvassa minulla on itse ompelemani äitiysmekko päällä, odotin esikoista, joka muuten huomenna täyttää 40 vuotta.

Värit vähän haalistuneet. Mirkku-kissakin päässyt kuvaan ja tuo meidän ensimmäinen keltainen sohva.

Tässä ne verhot, joita aiemmin sovittelin vasta remontoituun työhuoneeseen. Ei käynyt sinne, ei ihan tänne keittiöönkään. Sanoin itsekseni ääneen, että "No joo...". Ihan en ole tyytyväinen, mutta näillä mennään tuleva talvi. Tilkkutöihin tms sitten. 

Keittiön verhot on oltava täyspitkät, tai sitten pelkkä yläkappa. Keittiön ja olohuoneen verhot ovat niin lähellä toisiaan, välissä ei ole kun oviaukko, noin puolisen metriä sen takia ne on oltava samanmittaiset. Kesäverhot molemmissa huoneissa sopiikin toisiinsa, nämä ei nyt oikein sovi.

Hamstrasin halpaa puuvillakangasta niin, että sain pöytäliinankin. Sitähän täytyy sitten suojata joko tableteilla tms, ettei tarvitse jatkuvasti pestä. Kokeilin vanhaa liinaakin päälle, sopiihan se jotenkin.

Ikkunalaudalla vanhat tölkit. Ei niiden paikka oikeasti ole ikkunalaudalla, vaan työpöydällä. Mutta nyt osa työpöydistä vielä varattu, kaikki tavarat ei paikoillaan.

Noihin purkkeihin kerään puna- ja keltasipulin kuoret. Kerään niitä kasvisvärjäyksiä varten. Värjään etupäässä villalankoja. Idean noihin purkkeihin olen joskus saanut SatunNaisen blogista, vai olikohan se jo hänen aiemmasta blogista, mutta kuitenkin kopsattu on. Aiemmin keräskn kuoret paperipusseihin, ne oli sitten jossain kaapissa, tuo parempi idea.              

Tähän lopuksi vielä tämänpäiväistä uutta. Nimittäin uusi liesituuletin. Vanha jäi kuvaamatta, mutta voitte kuvitella, se oli vuodelta 1979, silloin oli niitä ruskeita sävyjä keittiössä, meilläkin oli ruskea hella, tiskikone, kylmiö ja liesituuletin ja tummaksi petsatut kaapistot. Liesituulettimen yhteydessä koko talon huippuimurin ohjausyksikkö. Osasinkohan käyttää oikeaa termiä. Kuitenkin, tänään herätty aikaisin, sähkömies tuli klo 7, asensi yksikön paikoilleen, samoin vessan peilikaapin valolaitteen. Se remontti kesken ja siitä sitten myöhemmin lisää.       

Hits...taas sotkin tekstin käsittelyn. Tabletilla kun tätä etupäässä kirjoittelen, niin ohjaimet on niin pieniä, että vaikea korjailla, että näillä nyt mennään, anteeksi. 

Piti kertoa vielä tuosta maustemyllystä.  Se on muisto, nimipäivälahja vuosien takaa entisiltä jo edesmenneiltä työkavereiltani. Minulla on ollut monenlaisia myllyjä vuosien varrella, jotkut olen heittänyt pois, jotkut vienyt kirppikselle. Tuo säilyy muistona Raijasta, Lahjasta ja Maikusta.   Tuli pitkä postatus, koittakaa tämäkkn kestää.                                                                                                                                      

     

Tallinna ja remontointia

Olimme alkuviikosta isännän kanssa Tallinnassa. Oli oikein mukava reissu. Kolme päivää, juuri semmoinen ei mitään kiirettä reissu.

Matkaan kuului tietysti käsityötukku Karnaluksin reissu. Isäntä tuli mukaan, kuten aina ennenkin, istui jollain tuolilla kiltisti, kunnes henkilökunta tarvitsi sitä tuolia. Käveli tutkailemassa hyllyjen välejä, minun ostoksiani jne, sitten sanoin, että lähde ulos lenkille ja niin hän tekikin. Hyvä niin. 
Sinne täytyisi tehdä miehille oma istumapaikka, kas kun eivät ole hoksanneet.
No, sehän on tukkuliike, ei kai voi olettaakaan.

Tässä ostokseni sängyn päälle kaadettuna.
Kun olin kassajonossa, sinne tuli linja-autolastillinen porukkaa, ehkä joku eläkeläisporukka. Yksi pappa tuli melkein heti jonoon ja viereeni, kun olin maksamassa, vaikka hänen paikkansa oli jonon päässä. Papalla oli vain ompelukoneneuloja yksi paketti. Ostokseni teki yli sata euroa. Pappa kysyi: Anteeksi, saanko kysyä, mikä noin paljon maksoi. Minä näytin hänelle koko pussin sisällön ja kehuin, että kovasti näistä jotain joskus valmistuu.

Torstaina sitten saimme tilaamamme wc:n uudet kalusteet, sekä keittiön liesituulettimeen uuden huippuimurin,tai olisiko paremminkin ohjausyksikön, onkohan vieläkään oikea termi.  Mutta näissä merkeissä remontoinnit jatkuu meillä. 

Vähän jännityksellä odotan liesituulettimen irroitusta ja sen yläpuolen putken siivousta. Liesituulettimen koneisto, samalla koko talon huippuimurin koneisto on alkuperäinen. Kyllähän sitä on siivottu, mutta jos haluaa mennä oikein syvemmälle, se onkin sitten vaikeampi siivottava, hella vedettävä edestä pois ja kyyryssä taiteiltava, erittäin inhottava juttu. Siksi sitä ei tule tehtyä kovin usein.

Lauantaina oli nuorimmaisemme 33v syntymäpäivä. Hän poikkesi meillä kotona, kun hänellä oli sopivasti vapaapäivä. Ja täytyihän minun tehdä pojalle "äitiruokaa" synttäreiden kunniaksi. Lihapullia, muussia, porkkanaraastetta, raejuustoa ja jälkkäriksi pullakahvit. Pullat oli kyllä valmispullia pakasteesta. Olen joskus kesällä ostanut mökkireissua varten jäänyt kuitenkin pakkaseen odottamaan.  No ihan hyviä nekin olivat. 

Kirjoja

Kirjahyllyn siirron ja lyhentämisen myötä meille jäi ylimääräisiä kirjoja. Miksi niitä on tullut säilytettyä, en ymmärrä, varsinkaan, jos on huono kirja (toiselle taas hyvä). Kuten minun mielestäni lähes kaikki Paasilinnat, hui, joutaa kiertoon.

Olen lukemassa kaikki kiinnostavimmat uudestaan, kuten Seppo Jokisen dekkarit mitä meillä on ollut, samoin muutaman Katajanmäki sarjan kirjat. Siis Rissasta. Joita äidiltä löytyy lisää.

Meidän paikkakunnalla työväenopistolla on kirjojen kierrätyspiste. Olen vienyt sinne jo kolme apukassillista syksyn aikana. Olen pitänyt aina viikon parin tauon ja ilokseni en ole nähnyt seuraavalla kerralla aiemmin viemiäni kirjoja. Hienoa, että menee kiertoon.

Kierrätykseen meneviä on nurkissamme pölyyntymässä vähän joka paikassa. Eteisessä, takkahuoneessa, yöpöydällä, työhuoneen lattialla. 
Kirjoista olen myös askarrellut niin yksin kun tyttären vanhimman tyttären kanssa.

Työhuoneen sisustus edelleen kesken. Tauluhyllyt hankittu, samoin kello. Kello roksuttaa muuten aika kovaa, korostuukohan vielä kun kiinnitetään tiiliseinään. Kello Kodin Ykkösestä. Kattolamppu edelleen hakusessa ja sehän määrää sitten pöytälampun ja yövalon mallin. Yksi minun mielestä kiva bling bling löytyi Bauhausista. Isäntä sanoi, mietitään vielä. Niinpä, eipä ole vastaava löytynyt ja niitäkin oli vain yksi hyllyssä.

Viimeinen kuva ei liity mitenkään kirjoihin, kunhan laitoin tämän päivän puuhista. Siitä sitten myöhemmin lisää. Karnaluks........jne.

Kello kymmenen teehetki

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti pari päivää sitten leipomuksistaan. Oli muuten hyvän näköinen tiikerikakku, hienossa vuoassa tehty ja herkullisen näköiset sämpylät.

Taisi juuri olla sama päivä, kun minunkin teki mieli leipoa sämpylöitä. Sitten kuitenkin onnistuin hävittämään sen innon johonkin.

Tänään heräsin ärsyttävän aikaisin klo 5, kun herätys oli jo  klo 6, sekin poikkeuksellinen aika. No eihän se mitään, mutta kun lehti ei tullut normaaliin aikaan, niin ensin odottamista ja kun edelleenkään ei lehteä, niin sitten puurolle ja kahville.

Syy aikaiseen herätykseen oli isännän kuskaus yksiin talkoisiin. Sillä tavalla sain auton käyttööni, kun keskiviikkoisin on päiväjumppa. No en kuitenkaan mennyt noilla viiden tunnin yöunilla. Jostain syystä valvoin myös iltayöstä.

Kävin isännän kuskaumatkalla kaupassa, mutta en tajunnut ostaa sämpyläjauhoja. Nyt kun kaapit on siivottu vanhoista jauhoista, niin oli itse sovellettava niistä mitä kaapissa oli.
Oli Myllärin Ciabata leipäaines. Kun luin ohjeen, niin oli kaikkea muuta kuin nopea valmisaines. Ensin sekoitetaan yleiskoneella 10 min, sitten voidellaan laakea uunivuoka, kaadetaan siihen, kohotetaan 1h, kumotaan takaisin leivinpöydälle, leivotaan varovasti taikinaa käsitellen 5-6 leipää. Juu, EI ole minun juttu.
Jauhot käytän johonkin muuhun joskus.

Myllärin luomuruishiutalepakkauksesta löytyi ohje rukiisille teeleiville. Eli hyvin pitkälle mukaeltu aikoinaan lasten tekemistä teeleivistä. No joo, hyviähän ne on lämpöisenä, mutta ei ole sama kun tuoreet sämpylät. Ehkä niitä oikeita sämpylöitä sitten muutaman päivän päästä.

Olihan se klo kymmenen teehetki ihan mukava, lehdetkin oli jo tullut ja pitkästä aikaa teetä, ei kyllä virkistänyt niin kun kahvi. Lämpöä teillekin syksyiseen päivään.