Torkkupeitto, tumput ja kahvikuppihaaste

Olimme viikonloppuna isännän nuorimman siskon viisikymppisillä.

Lahja oli perinteinen, joka kerätään suvun kesken. Juhlat olivat eräällä mökillä. Sinne emme vieneet kukkia, vaan tein torkkupeiton niin kuin kukkasen asemasta vilukisalle. Heillä on oma mökkikin, ajattelin, että lahja olisi sinne huvimajaan.

Tein samanlaisen peiton myös hänen siskolleen keväällä kun sisko täytti 60v.

Tässä viimeksi virkkaamani. Kaksi kuvaa, samanlaista, kun nyt joku hankaluus kuvien siirrossa. En ymmärrä? Alemmassa kuvassa on siskon keväällä saama peitto.

                                                                                                         

Peitto painaa 1,527 kg

Lappuja yhteensä 48 kpl

Pituus 1,70 m, leveys 1,20 m

Tässä oma peittoni, joka tehty kasvivärjätyistä langoista. Kuva ollut jossain muodossa aiemminkin täällä. Peitto on yöllä lattialla vieressäni, jos palelen niin on mukava siitä heittää täkin päälle.

Peittoja näiden kolmen lisäksi olen tehnyt pari muuta lahjaksi. Yksi ainakin pitäisi vielä tehdä. Mustaa, valkoista ja harmaata on toivomus.

Heti kun sain peiton valmiiksi otin tumppulangat esille ja alkoi tumppuharjoittelu.
Meillä on aina sanottu tumppu, jotkut puhuu lapasesta tai kintaista, ihan vieraita sanoja minulle.

Tumppuja olen viimeksi kutonut jotain 1988-1990. Muistan nimittäin ne viimeiset peukaloa vaille kesken jääneet. Tein niitä silloin meidän nuorimmaiselle joka on nyt 33 vuotias, että onhan siitä aikaa. Minähän olen tunnettu keskeneräisistä käsitöistä.

Varmaan parisen vuotta sitten kudoin niihin peukalot ja annoin tyttären tyttärelle.
Sama tyttö saa myös nämä harjoituskappaleet.

Näitä en kyllä kehtaa vielä äidilleni näyttää. Hän on oikea taituri neulomaan sukkia, tumppuja , kuviotumppuja ja käsineitä. Siksi minun ei ole ollut pakko koskaan niitä  neuloa, kunhan omaksi ilokseni olen niitä tehnyt.

En ole sitten kansakoulun jälkeen tehnyt lisättyä peukaloa tumppuun, vaan ihan aukolla vain.
Muistan vieläkin ne vaaleanpunaiset tumput mitkä koulussa tein. Voi mitkä reijät oli jokaisella peukalon  lisäyskerroksella. Ja miten isot ja löysät ne tumput oli. En pitänyt niitä.   Äiti purki ne jossain vaiheessa ja kutoi uudestaan, sitten ne kyllä oli mieleiset.

Kuvassa valmiimmat tumput tein kaksinkertaisesta langasta toinen lanka Novitan Nalle Marjaretki ja toinen Novitan Rose Mohair. Ei sitten yhtään välähtänyt, että toinen lanka on  konepestävä ja toinen vain käsin pestävä. No nehän olikin harjoituskappaleet. Semmoista sähellystä minulla.

Sain Elämää Onnenpähkinässä kahvikuppihaasteen. Laitanpa tähän loppuun kuvan arkimukistani. Syön lähes joka aamu kaurapuuroa ja päälle kahvia, joskus jopa pari mukillista ja viipaleen ruisleipää. Ruisleivästä varaan itsekkäästi alapuolen. Isännän on tyytyminen sitten yläpuoleen.
Ei sitten muuta, kun tumppukudin käteen ja telkkarin ääreen. Ja teille toivottelen mukavaa viikkoa!